Kysymys suomalaisen vaalijärjestelmän uudistamisesta jäi ilmaan myös tällä hallituskaudella. Kaksi vuotta sitten asetettu parlamentaarinen työryhmä ei löytänyt riittävää yksimielisyyttä siitä, miten vaalijärjestelmää tulisi päivittää.
Ryhmä päätyi toteamaan, että eri vaihtoehdoista koottaisiin kattava vertailu seuraavaa hallituskautta varten.
– Vaalijärjestelmän kehittäminen on laaja ja haastava tehtävä, jossa täytyy ottaa huomioon erilaisia ristikkäisiä intressejä, ryhmä toteaa keskiviikkona julkaistussa raportissaan.
Työryhmässä asiaa tarkastelivat nykyisten eduskuntapuolueiden puoluesihteerit sekä valtionhallinnosta ja vaalitutkijoista koostuvat pysyvät asiantuntijat. Ryhmän puheenjohtajana toimi SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm.
Rönnholmin mukaan vaalijärjestelmän kehittäminen tyssäsi pitkälti samoihin asioihin kuin aiemminkin.
– Se on huomattavan monimutkainen kokonaisuus. Täytyy sanoa, että siinä ehkä vähän loppui aikakin sen osalta, Rönnholm sanoo STT:lle.
Äänestäjät eriarvoisessa asemassa
Ryhmän laatimassa loppuraportissa todetaan, että äänestäjien yhdenvertaisuus ei toteudu eri vaalipiireissä. Ongelma koskee myös ehdokkaiden yhdenvertaisuutta.
Tilanne on erityisen polttava pienissä vaalipiireissä. Esimerkiksi Uudellamaalla eduskuntavaalien ehdokas tarvitsee läpimenoon noin 2,5 prosenttia annetuista äänistä, mutta Lapissa noin 10 prosenttia. Asia vaikeuttaa varsinkin pienten ja uusien puolueiden toimintaa.
Viimeksi näitä niin sanottuja piileviä äänikynnyksiä on pyritty ratkaisemaan yhdistämällä vaalipiirejä Itä-Suomessa. Ennen vuoden 2015 vaaleja Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa oli maan suurimpia piileviä äänikynnyksiä.
Ongelmana on myös se, miten hyvin kukin vaaleihin osallistunut puolue saa kansanedustajia suurin piirtein samassa suhteessa kuin se saa ääniä.
Rönnholmin mukaan on lähes mahdotonta löytää mallia, joka olisi kaikille ihanteellinen ja täyttäisi kaikki vaatimukset. Reformin tekemistä vaikeuttaa se, että esimerkiksi vaalipiirien määrän muuttaminen on perustuslakilukon takana.
Osa puolueista havitteli isompaa reformia
Vaalijärjestelmän kehittämisestä on tehty vuosien varrella useita ehdotuksia. Työnsä päättänyt ryhmä punnitsi useita vaihtoehtoisia malleja, kuten ääntenlaskennassa nykyään käytettävän d'Hondtin laskentatavan vaihtamista.
– Osalla puolueista oli halu lähteä isompaan reformiin. Itselläni taas ajatus oli se, että tämä kannattaa tehdä nykyjärjestelmän puitteissa, Rönnholm sanoi.
Rönnholm itse näkisi helpoimpana ratkaisuna massiiviseksi paisuneen Uudenmaan vaalipiirin jakamisen, jolloin muiden vaalipiirien kokoa voitaisiin kasvattaa ja samalla niiden piilevää äänikynnystä alentaa.
– Kaikki puolueet eivät ole valmiita nykyisten vaalipiirien jakamiseen tai yhdistämiseen tai muuttamiseen tällä tavalla. Se tila missä liikutaan on hyvin pieni lainsäädännöllisestikin. Jos pyritään parlamentaariseen konsensukseen, se on tosi haasteellista.
Vaikka eduskuntapuolueet eivät päässeet reformista yksimielisyyteen, Rönnholm ei siirtäisi työtä kokonaan virkakoneistolle. Hän pitää tärkeänä, että puolueet ovat mukana vaalijärjestelmän uudistamisessa. Hän kuitenkin kaipaisi valmistelutyöhön lisää resursseja.
– Demokratiamuutokset ovat hitaita ja vievät resursseja. Ehkä tässä on sellainenkin oppi otettavissa, että tähän kannattaa investoida niin aikaa kuin henkilötyövuosia, jos tuloksia tosiaan halutaan.
Rönnholmin mielestä työryhmän tuo antaa hyvän pohjan keskusteluille seuraavalla vaalikaudella.
VTV:lle lisää muskeleita
Työryhmä teki konkreettisia esityksiä vaalirahoitukseen liittyen. Ryhmä ehdottaa muun muassa, että vaalikampanjalle lainan antaneiden nimi julkistettaisiin jatkossa, jos summa ylittää kuntavaaleissa 800 euroa ja muissa vaaleissa 1 500 euroa. Tämänhetkisen lainsäädännön mukaan vaalikampanjalle lainaa antanutta tahoa ei ole velvollisuutta julkistaa, vaikka laina olisi huomattavakin, eikä siihen kohdistu määrällisiä rajoituksia.
Raportin mukaan lainan antaminen tarjoaa mahdollisuuden piilottaa suurella summalla kampanjaa rahoittaneen tahon.
Ryhmä ehdotti myös, että Valtiontalouden tarkastusvirastolle (VTV) on annettava mahdollisuus tehostaa valvontatyötään. VTV:lle pitäisi antaa oikeus saada tietoja, asiakirjoja, aineistoja ja virka-apua aiempaa laajemmin. Tällä hetkellä velvollisuus antaa vaalikampanjasta tarvittaessa lisätietoa on vain ehdokkaalla.
Ryhmä pohti myös, pitäisikö ehdokkaiden vaalikampanjoilla olla enimmäistaso. Kampanjakatto on ollut esillä aiemmissa vaalirahoituslainsäädännön uudistuksissa, mutta yksimielisyyttä ei ole syntynyt, joten asiaa ei ole edistetty. Näin kävi nytkin.
EU-kansalaisaloitteen ikäraja alemmas
Työryhmältä pyydettiin myös ehdotus kansalaisaloitteen ja eurooppalaisen kansalaisaloitteen ikärajasta sekä arvio kansalaisaloitejärjestelmän kehittämisestä.
Kansalaisaloitteen käyttöönotto 10 vuotta sitten on ollut ryhmän mielestä onnistunut demokraattinen keksintö, mutta myös uutta aloitemuotoa olisi syytä selvittää. Lisäksi aloitteiden raukeamista olisi ryhmän mukaan syytä tarkastella seuraavan kerran, kun perustuslakia uudistetaan.
Nykyisin kansalaisaloitteet raukeavat vaalikauden eduskunnan vaihtuessa. Aloitteet voivat tällöin jäädä kokonaan käsittelemättä. Kansalaisaloitteen voi tehdä äänioikeutettu Suomen kansalainen. Aloite etenee eduskunnan käsiteltäväksi, jos se on kerännyt vähintään 50 000 kannatusilmoitusta puolessa vuodessa.
Työryhmän enemmistö kannatti valmistelun aloittamista EU-kansalaisaloitteen ikärajan laskemiseksi 16 vuoteen. Suomen omaan kansalaisaloitteeseen vastaavaa muutosta ei esitetty.
EU:ssa on tällä hetkellä neljä jäsenmaata, joiden alaikäraja eurooppalaiselle kansalaisaloitteelle on alle 18 vuotta. Eurooppalainen kansalaisaloite etenee EU:n komission käsittelyyn, jos se kerää vähintään miljoona allekirjoitusta seitsemästä eri maasta.