Afrikan sarvessa Etiopan Tigrayn alueen väkivaltaisuuksia paenneet ovat kertoneet naapurimaa Eritrean joukkojen osallisuudesta taisteluihin.
Sekä Etiopian että Eritrean hallinnot ovat kiistäneet Eritrean joukkojen läsnäolon, mutta ihmisoikeusjärjestö Amnesty parin viikon takainen raportti kertoo eritrealaisjoukkojen tappaneen satoja siviilejä Aksumin kaupungissa. Miksi Eritrean joukot olivat Tigrayssa?
Marraskuun alussa syttyneessä Tigrayn konfliktissa on kyse Etiopian liittovaltion ja Tigrayn hallitsevan puolueen Tigrayn kansan vapautusrintaman (TKVR) välisestä sisällissodasta.
Lähihistorian valossa Etiopian ja Eritrean joukkojen liittolaisuus Tigrayssä vaikuttaakin erikoiselta. Maat kävivät kolonialismin jälkeisen ajan verisimmän sodan Afrikassa vuosina 1998–2000 ja solmivat rauhansopimuksen vuonna 2018.
Mikä on Eritrean motiivi Tigrayssä?
Etiopian pääministeri Abiy Ahmed pääsi valtaan vuonna 2018 ja sai vuotta myöhemmin Nobelin rauhanpalkinnon solmittuaan rauhan Eritrean kanssa. Ennen Abiyn aikaa Etiopiassa oli vallassa TKVR, jonka kanssa Eritrealla oli huonot välit – jos välejä oli lainkaan. Vuoden 2018 rauhansopimuksen jälkeen maiden suhteet eivät kuitenkaan kehittyneet.
– Jos niin olisi käynyt, silloin paineet poliittisille muutoksille myös Eritreassa olisivat kasvaneet. Se voi olla yksi selitys sille, miksi Eritrea on sotkeutunut Tigrayn konfliktiin. Se oikeuttaa sotilaallisen vallankäytön jatkumisen, sanoo Uppsalan yliopiston Afrikka-instituutin vanhempi tutkija Liisa Laakso.
Lisäksi näyttää siltä, että Eritrea pääsi Tigrayssa kostamaan myös menneitä aikoja.
– Kuvio, jossa Etiopian hallitus joutui aseelliseen konfliktiin TKVR:n kanssa, on ollut mahdollisuus Eritrealle nostaa profiiliaan. Voi olla, että eritrealaisten osallistuminen taisteluihin ja konfliktiin on jo määräävää, Laakso sanoo.
Hän pohtii, onko Etiopian liittovaltion armeijalla mahdollisuutta johtaa ja valvoa, mitä Eritrea tekee alueella, vai onko kontrolli jo enemmän Eritrealla.
Afrikan Pohjois-Korea
Vuonna 1993 Etiopiasta itsenäistynyt Eritrea on ollut itsenäisyytensä ajan presidentti Isaias Afewerkin rautaisessa otteessa. Isaias on opiskellut Kiinassa Maon aikana ja hänen johtamaansa valtiota on kutsuttu Afrikan Pohjois-Koreaksi. Ulkopoliittisen instituutin vieraileva johtava asiantuntija Olli Ruohomäki toteaa, ettei "tällaisia maita ole enää tänä päivänä".
– Afrikan mittapuussa tulee mieleen ehkä Päiväntasaajan Guinea, joka on vähän vastaava, Ruohomäki sanoo.
Tietoja Eritreasta on vaikea saada. Maahan on hyvin hankala saada viisumia ja maan sisäiseen liikkumiseen tarvittiin ainakin aiemmin erillinen matkustuslupa, kuten kirjailija-toimittaja Juha Vakkuri kertoi matkakirjassaan Afrikan sydämeen. Tietoja Eritrean tilanteesta tihkuu lähinnä maasta paenneiden kertomana. Eritrealla vaikuttaa olevan hyvin rasvattu turvallisuuspalvelu, eikä maahan ole saatu itsenäistymisen jälkeen perustuslakia.
Diaspora maksaa veroa
Eritrean ja Etiopian välistä sotaa vuosina 1998–2000 voi Liisa Laakson mielestä pitää aikana, jolloin Eritrean militarisoituminen vahvistui.
– Se antoi hallitukselle perusteen määrätä kaikki kansalaiset asevelvollisiksi määräämättömäksi ajaksi. Se on luonut Eritreaan käytännössä orjasysteemin, Laakso sanoo.
Asevelvollisuus koskee kaikkia asukkaita 18-vuotiaista jopa 60-vuotiaisiin. Maassa on arviolta viisi miljoonaa asukasta, ja kun naapurissa on yli 100 miljoonan asukkaan Etiopia, naapurimaan uhalla on perusteltu sotilaskoulutusta ja tarvetta pitää vahva armeija. Vuosikausia kestävä armeijapalvelus on johtanut massiiviseen pakenemiseen maasta. Se taas on luonut kummallisen ilmiön.
– Vaikka ihmiset pakenevat Eritreasta henkensä uhalla Eurooppaan, he eivät pääse eroon Eritrean valtiosta. Valtio solmii pakolaisiin yhteydet ulkomailla ja perii tältä diaspora-väestöltä veroa. Sotilashallinnon aiheuttamasta pakolaisuudesta on tullut tärkeä tulonlähde Eritrealle. Tämä on poliittisen taloustieteen kannalta erikoinen itse itseään ruokkiva kuvio, Laakso hämmästelee.
Vihollisia eri suunnissa
Eritrealla on lyhyen historiansa aikana ollut useita vihollisia. Suurin niistä oli Etiopian edellinen hallinto. 2010-luvulla Eritrean kerrottiin BBC:n mukaan tukevan Somaliassa toimivaa al-Shabaab-terroristijärjestöä. Motiiviksi epäiltiin Etiopian heikentämistä, koska tällä on pitkä maaraja Somalian kanssa. BBC kertoo myös Eritrean ja sen eteläisen naapurin Djiboutin välillä vuonna 2008 olleesta rajakahakasta. Sittemmin maat ovat sopineet al-Jazeeran mukaan kiistansa. Mistä Eritrean "häirikön" roolissa on kyse?
– Se on tällaista opportunismia. Eritrean ulkopolitiikka kilpistyy Isaiakseen ja hänen maailmankuvaansa. Ulkoiset painostustoimenpiteet eivät paljon hetkauta hänen kaltaisiaan despootteja. Eritrea on ollut sanktioiden kohteena ja maata on painostettu kansainvälisen yhteisön toimesta, mutta ei se ole hetkauttanut näkemyksiä suuntaan tai toiseen Eritrean sisällä, Olli Ruohomäki sanoo.
– Se on vähän tällainen vesikauhuinen rakki, joka räksyttää eri suuntiin ja viis veisaa, mitä toimet myöhemmässä vaiheessa tuovat tullessaan. Tänään voidaan olla vihollisia ja huomenna liittolaisia tai toisin päin, hän lisää.
Punainen meri ja Kyynelten portti
Eritrean strateginen sijainti Punaisenmeren rannalla on suurvaltapolitiikan kannalta merkittävä. Maa sijaitsee Jemenin ja Djiboutin välissä sijaitsevan Kyynelten portiksi nimetyn Bab el Mandebin salmen välittömässä läheisyydessä. Salmen kautta kulkee vuosittain satojen miljardien eurojen arvosta öljyä ja muuta tavaraa, kuten Ulkopolitiikka -lehdessä kerrotaan.
Jemenin läheisyys houkutteli Yhdistyneitä Arabiemiirikuntia rakentamaan sotilastukikohdan Eritrean Asebiin, josta se kävi sotaa Jemenissä. Uutistoimisto AP kertoi viime helmikuussa, että vuonna 2015 valmistunutta tukikohtaa ollaan purkamassa. Tukikohta lienee ollut merkittävä tulonlähde Eritrean hallinnolle diasporan lähettämien verojen ohella.
Kun Etiopia ja Eritrea solmivat 2018 rauhansopimuksen, Yhdysvallat oli tukemassa sitä vahvasti. Alue on strategisesti tärkeä Yhdysvalloille ja myös Euroopan unionille.
– Tässä on kysymys myös siitä, miten Etiopia pääsee satamiin ja kuka reittejä hallitsee. Kiina on näkyvästi läsnä Etiopiassa muun muassa infrastruktuurihankkeissa, Laakso kertoo.
Kiina rakentaa myös laivastotukikohtaa ja satamaa Djiboutiin.
Laakso arvioi, että EU:ssa ajateltiin rauhansopimuksen yhteydessä, että Eritrea seuraa Etiopian esimerkkiä avautumalla ja demokratisoitumalla. Näin ei ole käynyt.
– Maa on säilynyt hyvin autoritäärisenä ihmisoikeuksia loukkaavana valtiona, eikä sen tekemisiin ole kyetty puuttumaan. Toisaalta Eritrea ei ole ollut myöskään kehitysavunantajien lempilapsi. Sen on strategisista syistä annettu olla sellainen, kuin se on.
Sotaisa tulevaisuus?
Miltä Afrikan sarven lähitulevaisuus näyttää ja mikä rooli Eritrealla on siinä? Afrikan sarven tilannetta seuraava analyytikko Rashid Abdi kirjoitti toissa viikolla Twitterissä , että Etiopian ja Sudanin välille olisi syttymässä sota ja mahdollisesti Egypti sekä Eritrea liittyisivät mukaan. Abdi arvioi konfliktin syttyvän ennen heinäkuuta. Konfliktissa Egypti olisi Sudanin puolella ja Eritrea Etiopian.
– Kansainvälinen konflikti on mahdollinen juuri sen vuoksi, että nämä valtiot ovat erittäin militaristisia. Sitä on ulkopuolisten ja kansainvälisen yhteisön vaikea ymmärtää. Näillä valtioilla on vahvat armeijat, ja niitä on myös vahvasti aseistettu ulkopuolelta. Miten koalitiot muodostuisivat, on sitten asia erikseen. Voi olla, että Tigrayn kansan vapautusrintama jää hyvin yksin, jos konflikti eskaloituu kansainväliseksi, Laakso pohtii.
Oma ruutitynnyrinsä on myös Etiopian liittovaltio, joka koostuu monesta eri kansasta. Onko edessä Jugoslavian kaltainen hajoamissota?
– Se pelko on olemassa, ja se varmasti selittää sitä, miksi Tigrayn ja liittovaltion suhteet tulehtuivat näin pahasti. Etiopian hallitus pelkäsi, että Tigrayn osavaltion pysymisestä sitä vastustavan TKVR:n vallassa tulisi esimerkki muille alueille. Poliittinen avautuminen on nostanut pintaan etnisiä vastakkainasetteluja eri puolilla maata, Laakso sanoo.