Janne Yläjoen kolumni: Rokotekriittiselle puheelle on paikkansa, kunhan suhteellisuudentaju pysyy mukana

Janne Yläjoki

Janne Yläjoki

Kolumni

Kevään aikana odotetaan koronarokotusten kiihtymistä ja uusien rokotteiden markkinoille tuloa.

EU:n lääkeviraston odotetaan antavan neljännen koronarokotteiden myyntiluvan helmikuun aikana. Se on menossa amerikkalaiselle Johnson & Johnsonille, joka siten liittyy luvan jo saaneiden Pfizer–BioNTechin, Modernan ja AstraZenecan arvovaltaiseen seuraan.

Julkisen keskustelun perusvire on se, että juuri nyt ei ole kriittisen rokotekeskustelun aika. Tämä on ihan ymmärrettävääkin tilanteessa, jossa pandemia on vahvasti päällä ja ihmisiä kuolee.

Rokotteissa on aina riskinsä – erityisesti silloin kun niitä vasta kehitetään – mutta keskimäärin ne ovat pelastaneet monisatakertaisesti ihmisiä verrattuna siihen, moniko on niihin kuollut tai niistä vammautunut.

Vahingon sattuessa omalle kohdalle tilastot tietysti menettävät merkityksensä.

Rokotteen jakelu ymmärrettiin keskeyttää hyvinkin nopeasti.

Rokotteita on kehitetty ennenkin kiireessä. Yhdysvalloissa rokotetuotannon sääntely kiristyi merkittävästi vasta 1950-luvulla surullisenkuuluisan Cutter-tapauksen seurauksena.

Maassa jylläsi tuolloin ankara polioepidemia. Yksinomaan vuonna 1952 tauti vaati 3145 amerikkalaisen hengen ja halvaannutti eriasteisesti 21269 muuta. Valtaosa uhreista oli lapsia, mikä entisestään lisäsi rokotekehittäjiin kohdistuneita paineita.

Lopulta läpimurto tehtiin. Eka- ja tokaluokkalaisten lasten massarokotukset käynnistettiin kouluissa ympäri maan keväällä 1955.

Ne kuitenkin jouduttiin keskeyttämään jo muutamia päiviä myöhemmin, kun ilmeni, että rokotettuja lapsia alkoikin halvaantua ja jopa kuolla.

Yhden pienen rokotevalmistajan, Cutter Laboratoriesin, rokotteisiin oli päätynyt vahingossa elävää virusta.

Cutter-tapauksen kuolonuhrien määrä jäi lopulta kymmeneen. Vakavasti halvaantuneita tuli 164.

Tämä johtui siitä, että tappajarokotteen jakelu ymmärrettiin keskeyttää hyvinkin nopeasti sen jälkeen kun ensimmäiset tiedot vakavista oireista tulivat viranomaisille.

Rokotusten keskeyttäminen oli kuitenkin Cutter-tapauksessa lähes ainoa hyvin hoidettu asia.

Ilmeisin virhe oli viranomaisvalvonnan pettäminen. Tämä johtui poliittisista paineista: rokote piti saada jakeluun tässä ja nyt.

Poliorokotteiden tuotantoa valvoneen viraston johtaja oli saanut jo vuonna 1954 tietoja ja myös valokuvia siitä, miten jotkut Cutterin rokotteella rokotetut apinat olivat halvaantuneet, mutta kriittinen raportti hyllytettiin, koska iso kuva oli tärkeämpi kuin lillukanvarret.

Nykyisin USA:ssa sanotaan olevan maailman tiukin rokotekontrolli. Tiukkaa linjaa on selitetty juurikin nololla Cutter-tapauksella.

1950-luvun jälkeenkin on kuitenkin ollut tapauksia, joissa rokotekontrollin voi nähdä pettäneen.

Sikainfluenssan eli H1N1-viruksen kanssa näin on käynyt pariinkin otteeseen. Vuoden 1976 epidemiaan kehitetty rokote aiheutti Guillain-Barrén oireyhtymää, josta jää osalle ihmisistä merkittäviä toiminnallisia haittoja sekä kipua.

Vuonna 2009 samainen H1N1 yllätti jälleen ja tämänkertainen rokote yhdistettiin lasten narkolepsiatapauksiin.

Siksi kaikkea rokotekriittistä keskustelua ei kannattaisi nytkään automaattisesti leimata valeuutisiksi.

Samaan aikaan asiat pitäisi pystyä suhteuttamaan. Vuosien 1918–20 tuhoisaan H1N1-pandemiaan kuoli rapsakat 30 miljoonaa ihmistä, vuoden 1976 epäonnistuneeseen H1N1-rokotteeseen noin 30. Onhan siinä vähän eroa.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka