Luontokolumni | Tauko touhuamisessa

Istuuduin tässä iltana eräänä talon eteläpäädyn penkille nauttimaan loppukesän autuaallisesta lämmöstä, jonka laskeva aurinko viime säteillään minuun suvaitsi kohdentaa. Tuon kaltaisessa kesäidyllisessä hetkessä ajatteleminen taitaa ylipäänsä olla melko otollista; häiriötekijöiden puuttuessa ajatusten on helppo virtailla kokonaisuutta ajatellen muutenkin kuin siihen totuttuun suuntaan. Tarkoitan, ettei niitä negatiivisia ajatelmia joita meistä jokaisella toisinaan siellä ”kottaraispöntön” pohjalla sikiää, tarvitse jäädä murehtimaan tai märehtimään.