Tykkään kirjoittaa kolumneja tai kolumnityyppisiä kirjoituksia, vaikka niitä taitavimpia kolumnisteja en olekaan. En sanoisi myöskään, että olisin kokenut kantaa ottavien kirjoitusten laatija.
Kun ensimmäisen kolumnini kirjoitin noin viisi vuotta sitten, olin vielä harjoittelija sillä saralla. Nyt osaan jokseenkin järkevästi kirjoittaa ja ottaa kantaa.
Mutta pystynkö tai jaksanko kirjoittaa kolumnia? Mitkä ovat kolumnien määritelmät? Näitä luin silloin, kun otin selvää, miten näitä kirjoituksia laaditaan.
Yksi tapa kirjoittaa on käyttää huumoria, kirjoittaa kepeällä ja leikkisällä tyylillä. Voin kuitenkin sanoa, että näin en halua kirjoittaa tänään.
Suhteellisen lähellä meitä käydään sotaa, puolustussotaa, jossa suurin osa sympatioistamme on ukrainalaisten puolella. Heitä vastaan on hyökätty, ja he pyrkivät pitämään yllä identiteettiään vapaana kansana. He joutuvat puolustautumaan, vaikka he ovatkin rauhaa rakastavaa kansaa.
Osa sympatioistamme on myös venäläisten puolella, niiden, jotka eivät halua tätä sotaa, mutta joutuvat olemaan siinä osallisena. Heidän täytyy vaieta.
En halua enkä pysty siis tästä aiheesta heittämään huulta. Tilanne on surullinen ja traaginen, ja voin vain rukoilla ja toivoa, että sota loppuisi, vaikka se ei lopullista maailmanrauhaa tarkoittaisikaan.
Toki ilmaisen tässä kohdassa mielipiteeni, ja näin ollen tekstini ottaa kantaa ja täyttää tarkoituksensa. Ei kenenkään tarvitse olla aukottomasti minun kanssani samaa mieltä.
Kolumnin yksi määritelmä on kuitenkin, että esitettyjen asioiden täytyy pitää paikkansa. Nyt minun täytyy myöntää, että vaikka seuraan tilannetta Ukrainassa, en uskalla kovinkaan paljon kommentoida, mitä siellä on meneillään.
Monista asioista minulla on varmaankin oikea näkemys, mutta pienenä ihmisenä, kristittynä haluan kaikista seikoista puhua totta. Mutta tässäkin tapauksessa voimavarani ovat heikot.
Sota, jota käydään idässä, on samalla myös hämmennyssotaa. Varsinkin meidän näkökulmastamme käsin venäläiset hämmentävät paljon tosiasioita, emmekä osaa sanoa, mikä heidän näkökulmastaan on totta.
Tässäkin tapauksessa voin vain toivoa ja rukoilla, että sota ja hämmennys loppuisivat. Saisimme huokaista helpotuksesta ja kysyä levollisin mielin, mikä on totta, ilman, että meitä hämmennetään.
En siis uskalla kovin paljon ottaa kantaa aiheeseen, joka on surullinen ja tuo lisää kärsimystä tähän maailmaan. Jeesus itse joutui kärsimään ristillä, koska ihmiskunta oli mennyt pahuuden ja synnin tielle.
En halua käyttää syntiä lyömäsanana, mutta toivoisin, että Jeesuksen työ ristillä saisi oikeat mittasuhteet. Pidän kiinni näkemyksestäni, että Jeesus kuoli ristillä ja suostui uhrattavaksi meidän syntiemme vuoksi, jottei muita ihmisuhreja enää tarvittaisi.
Toivottavasti näemme kerran uuden maailman aukenevan, jossa ei kenenkään tarvitse kuolla enää väkivaltaisesti.
Kirjoittaja on Savonrannan seurakuntapastori.