Luontokolumni | Ruokkiako vai ei

Kiperiäkin kysymyksiä herättävä ajanjakso on alkamassa kohta puolin. Teeman puitteissa on käyty lukuisia keskusteluja talouksissa, joissa linnunruokinta on joka talvista puuhaa.

Meillä ruokinnan aloittamiseen liittyvät kriittiset näkemykset ovat kohdentuneet lähinnä leutojen talvien syystä äityneisiin salmonellatapauksiin. Keväisin muuttuvien keliolosuhteiden takia tarjottavien ruokien määrästä johtuneet näkemyserot ovat oma lukunsa.

HS 27.8. Metsähallituksen luonnonsuojelupäällikkö Pekka Heikkilä nosti esille olennaisen tärkeitä tekijöitä ihmisen puuttumisesta luonnonjärjestykseen, vaikka vain hyväksi mielletyillä tavoilla, kuten lintujen talviruokinnalla. Meitä linnunpöntötteleviä läheisesti koskettanut seikka Heikkilän kirjoituksessa oli talviruokinnan vääristävä vaikutus pesäpaikkavalinnan suhteen.

Niillä alkutalven päivillä, kun talitiaisia alkaa porukalla ilmaantua juuri rakennetulle kattaukselle, on mieltä ylentävä vaikutus. Syksyn hiljentämä pihapiiri herää eloon.

Asetelma muuttuu mieltä hämmentäväksi viimeistään siinä vaiheessa, kun monipuolisen ruokinnan vahvistamat talitiaiset ovat riskissä kunnossa valinneet jo hyvissä ajoin maaliskuulla pesäpönttönsä, sekä rustanneet pehmeäpohjaiset olosuhteet jopa 12 poikaselle, jotka hyvän poikastuoton osuessa pesän pohjana käytettävää seinäsammalta pöllyttelevät.

Kun trooppisesta Afrikasta saapuvat, pitkän matkan uuvuttamat kirjosiepot ja leppälinnut tulevat katsastamaan sopivia pesäkoloja, ei siinä vaiheessa kevättä ole luonnonystävälle yksinomaan hupaisaa seurattavaa talitiaisten häätäessä tulijat reviireiltään. Rauhaa rakastava leppälintu jää usein ilman pihapiirin laajimmalla lentoaukolla varustettua pönttöä tiaisparin vallattua sen. Joskus olen tosin onnistunut saamaan leppälinnun pesimään myös seuraavina kesinä sille tutussa pöntössä ja tutulla paikalla ottamalla pöntön talteen heti kohta pesimäajan jälkeen ja ripustanut sen takaisin kun leppälintu on jälleen toukokuun alun päivinä ilmaantunut pihapiiriin.

Kauranjyviä hyödyntävät keltasirkut ovat toinen lukumäärältään enemmistöön kuuluva laji ruokinnalla. Leudon talven aikana salmonellaan sairastuu lajina juuri keltasirkku, sillä sirkut suostuvat aterioimaan ainoastaan maassa. On liki mahdotonta pitää ruokintapaikka niin puhtaana, ettei lintujen ulosteista tarttuva salmonellabakteeri sairastuttaisi maassa ruokailevia.

Toki ruokinnan erikoisvieraat, esimerkiksi valkoselkätikat ja puukiipijät hyötyvät ja tuottavat iloa ihmisille. Myös nopeasti hupenevat töyhtö- ja kuusitiaiskannat hyötyvät osin ruokintapaikan antimista, jos kohta on myönnettävä omakohtaisiin havaintoihin perustuen, että valtalajit, eli tali- ja sinitiaiset häätävät auliisti etenkin töyhtötiaiset paikanpäältä. Sydäntalven taittuessa töyhtötiaiset eivät enää juuri näyttäydy ruokinnalla.

Näistä syistä on nyt mietinnän paikka, aloittaako ruokintaa ensinkään. Aivan tuskatonta ei päätöksenteko tule olemaan, kun tiaiset alkavat kopsia nokallaan ikkunanpieliä.

Kirjoittaja on sulkavalainen luontotarkkailija

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka