Pyhäpäiväksi: ”Minut kutsuvi isänmaa”

Tänään sunnuntaina, kaatuneitten muistopäivänä muistamme isänmaatamme sodissa puolustanutta sukupolvea ja sen uhrausta Suomen itsenäisyyden ja vapauden puolesta. Kunnioitamme ja arvostamme itsenäisyytemme takuumiehiä ja -naisia.

Talvi- ja jatkosodassa kuoli noin 97 000 suomalaista sotilasta ja siviiliä. Olemme saaneet isiltämme ja äideiltämme oikean yhteisvastuun mallin, joka tulee siirtää aina eteenpäin sukupolvelta toiselle.

Tätä yhteisvastuun mallia sodassa kaatunut runoilija ja pappi Väinö Havas sanoitti näin: ”Tänä aamuna, poikani lähden kohti tuskien rintamaa. Sinun, äitis ja veljies tähden minut kutsuvi isänmaa.”

Sodissa kaatuneilta jäi kymmeniä tuhansia leskiä, sotaorpoja ja muita sukulaisia. Vielä elossa olevat sotaveteraanit, sotainvalidit ja lotat kantavat sodan aikana saamiaan ruumiillisia ja henkisiä vammoja ja kipuja ruumiissaan ja sielussaan. Myös sotalesket ja sotaorvot maksoivat sodasta kalliin hinnan.

Sodassa kaatuneen omaisen menetys vaikutti raskaasti lukuisten perheiden, perheenjäsenten ja myös kaatuneitten lähisuvun elämään. ”Minulla on ollut isää ikävä koko ikäni”, kertoi eräs jo seniori-iän saavuttanut sotaorpo muistellessaan sodassa kaatunutta isäänsä.

Mikä voi lääkitä sodan jättämiä haavoja, kipuja ja kaipausta? Kun elämässä näyttää olevan umpikuja edessä, tie ylöspäin on kuitenkin avoin.

Voimme etsiä turvaa Jumalalta, joka kuulee rukouksemme. ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut”, hän lupaa Raamatussa. Myös Jeesus kutsuu meitä luokseen sanoen: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Sitä, joka minun luokseni tulee, minä en aja pois.”

Siunattua pyhäpäivää!

Kirjoittaja on Enonkosken aluekappalainen

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka