Itä-Savossa oli 30.10 ansiokas juttu Muistorikas kävelykierros Laitaatsillassa.
Muinaisena kylän asukkaana kiinnitin huomiota muutamaan seikkaan, jotka muistan eri lailla kuin kirjoituksessa kerrottiin. Osin tämä johtuu minun ja muistelijan eri-ikäisyydestä. Yritän välttää näitä tapauksia. Tämän lisäksi laajennan tietoa muutamassa kohdassa.
Telakan puolella oleva lahti on vieläkin Oravalahti. Öljylahdeksi en muista sitä sanotun, mutta onhan se niin, jos niin sanotaan.
Sata vuotta sitten lahti oli vielä Rahalahti. Mielenkiintoista on, miksi nimi on muuttunut Oravalahdeksi. Tunnetun Kustaa Vilkunan teorian mukaan Talvisalo on muinainen lappalaisten talvikylä ja Pähkinäsaaren rauhassa 1323 mainittu rajapiste Samusalo. Tästä on kuitenkin vähän näyttöä.
Oli niin tai jos oli näin, niin Rahalahdessa saatettiin kerätä lappalaisten verot. Oravannahkoja käytettiin muinoin rahana.
Vai, että Pesulan vaksi jäädytti saunan luistinradan. Kyllä se pääosin jäädytettiin ja muutenkin hoidettiin lätkäporukalla omin voimin.
Sivun 6 kuvateksti oli ”Tässä oli ennen laituri”. Ei ollut. Kuvassa on viemärin rantakaivon jäänteitä.
1960-luvun alussa Laitaatsiltaan alettiin rakentaa kunnallistekniikkaa ja viemäri johdettiin kuvan paikasta järveen. Muistan kun jään päälle rakennettiin ponttilankuista putki. Pikkupoikina mahduimme ryömimään putkessa, se ei siis ollut vielä käytössä.
Valmis reilun sadan metrin pituinen putki upotettiin painoilla pohjaan. Kun jätevesipuhdistamo kymmenisen vuotta myöhemmin uusin siirtoviemäreineen valmistui, putki jäi pois käytöstä, mutta betonirakenne on osin säilynyt.
Sivulla 7 mainitussa kuopassa oli Itä-Savon osuusliike. Keski-Saimaa oli Laitaatsillan ulkopuolella Mirrilässä. Sielläkin käytiin.
Poukkusilta penkereineen ei ole ollut aina olemassa. Se rakennettiin suurella vaivalla 1800-luvun puolivälissä. Maansiirrot lapiolla ja hevosella veteen olivat vaivalloisia. Maata ei voitu tiivistää ja penger liikkui puoleen ja toiseenkin oman aikansa kulkijoiden alla.
Onneksi tietä ei yritetty silloin päällystää. Tie kirkkomaalta Poukkusaareen on jo 1700-luvun kartoissa.
Joel Lehtosen postuumisti vuonna 1978 julkaistussa eläintarinakokoelmassa Kanojen Kukkelman on tarina Hipon oikku, jossa Vuohimäen pappilaan ruokolle otettu pieni Antti-poika, Lehtosen alter ego, ratsastaa vanhalla Hippo-pollella pappilasta Savonlinnan kaupunkiin.
Matkasta on tarinassa kuvaus Poukkusillalta Kirkkoniemen läpi Kokkomäelle.
Poukkusillan kohdan kuvausta: "... Sitten tuli varsin pitkä alamäki, Vilponmäki (...) Ja nyt pitkä runollinen silta, jonka kivikaiteet olivat sammaltuneet ja jonka kahden puolen järvet päilyivät rauhallisina salmineen ja lahtineen. Sillan holvin kohdalla näkyi tälläkin kertaa seisovan poikia ongella: aseistus täytyi taas kätkeä (ritarin miekka ja kilpi) ... Siellä riippui telefonilangoissa somasti ongensiimoja, minusta, laiskasta onkijasta, ongille mukavin olinpaikka..."
Matti Hakulinen
Lappeenranta