Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Enonkosken Koskivenetsialaisista ja niiden tarjonnasta

Itä-Savon Lukijan lyhyissä (26.9.) nimimerkillä ”Ahneus Hyve?” kritisoi Enonkosken koskivenetsialaisten lettujen hintoja, ”Kuusi euroa kipale. Olisiko tässä riistoa lapsiperheiltä?” Saman päivän Itä-Savossa oli toimittajan kirjoitus ”Enonkosken Koskivenetsialaisilla lauantai-iltana perheet vaelsivat ihmettelemässä henkeäsalpaavia näkyjä”.

Kiitos arvokkaasta palautteesta mitä on tullut, koska se myös pistää järjestäjät miettimään asioita.

Koskivenetsialaiset tarjoaa kävijöille ilmaisen tapahtuman, jossa torimyyjät, yritykset ja yhdistykset tuovat myyntiin omia tuotteitaan. Torimyyjien ja yrittäjien työ näyttäytyy asiakkaille tiskin takana seisomiselle ja asiakkaan on helppo arvostella tuotteita ja niiden hintoja, se on myös asiakkaan oikeus. Jokainen tekee valintansa omien tarpeidensa ja kukkaron kestokyvyn mukaan.

Haluan tuoda tässä esille myös sitä kolikon toista puolta. Eläköön Enonkoski yhdistys oli yhdessä Enonkosken kunnan kanssa järjestämässä yleisölle huikeaa piristystä pimeään syksyyn ja yleisöltä saatujen kommenttien mukaan siinä suurelta osin onnistuttiinkin, myös sää suosi tapahtumaa.

Eläköön Enonkoski ry oli myös myymässä tilaisuudessa muurinpohjalettuja, pyttipannua ja kahvia ym. Niin kuin jokainen on omassa kukkarossaan huomannut, niin kaupassa käydessä kaikki on kallistunut ja myös myyjien on katettava ne kulut myymillään tuotteilla.

Mistä kaikesta, se lettujen hinta siellä yhdistyksen kojulla sitten muodostuukaan? Yhdistys hankkii tapahtumia varten muurikan, kaasupullon, lastat, kauhat, lautaset, lusikat, veitset, haarukat, hillot ja pitkän listan tavaroita, joita ei tässä kannata alkaa luetella.

Yleisö voi nauttia tilaisuudesta ja niin se on tarkoitettukin, mutta ilman niitä tekijöitä ei näitä tapahtumia olisi.

Montakohan lettua pitää paistaa ja myydä, että saa jo sen muurikan maksettua, kun siitä kuudesta eurosta pitää maksaa vielä ne maidot, munat, jauhot, hillot ja muut tarvikkeet, että sen pystyy paistamaan ja että se on valmis annettavaksi asiakkaan käteen syötäväksi? Olisi myös tiedettävä paljonko tuotteita menee kaupaksi, jos varaat liian vähän, niin sitten myytävä loppuu kesken tai jos liian paljon, niin sitten maksetut tuotteet menevä hävikkiin. Paikalle tulevan yleisön määrää on mahdoton tietää etukäteen.

Ihmiset tulevat sitten ostamaan tuotteita usein yhtä aikaa toisten kanssa ja sitten sanotaan, että pitäisi olla lisää pannuja, ettei muodostuisi jonoja, kun pitkät ajat siellä kuitenkin odotellaan, että milloin ne ostajat tulevat.

Tarvitaan myös niitä tekijöitä, jotka varaavat kaikki tarvikkeet ja tuovat ne paikan päälle, ovat koko ajan siellä myymässä ja sitten vielä korjaavat tilaisuuden loputtua kaikki taas takaisin paikoilleen.

Yleisö voi nauttia tilaisuudesta ja niin se on tarkoitettukin, mutta ilman niitä tekijöitä ei näitä tapahtumia olisi kenellekään. Yhdistyksiin on nykyisin vaikea saada tekijöitä ja ne, jotka toimivat, joutuvat tekemään usein kohtuuttomankin paljon työtä tapahtumien eteen, kun se suuremmalla joukolla sujuisi huomattavasti kepeämmin.

Lettujen hinnatko ovat riistoa lapsiperheiltä? Tilaisuudessa tarjotaan ilmaiseksi mahtavia elämyksiä, niin lapsiperheille kuin muillekin. Oli ilmaiseksi taskulamppu suunnistusta ja vaahtokarkkien paahtamista, näyttävät valoshow’t ja äänimaisema.

Nekö eivät vielä riittäneet? Ne eivät kuitenkaan olleet ilmaisia, vaan tekijät saivat niistä omat korvauksensa. Enonkosken kunnan tuki tapahtumalle on oleellinen, mutta se ei kata kaikkia kuluja, vaan paljon jää myös yhdistykselle maksettavaa ja mistä muualta yhdistys saa varoja, kuin myymällä jotakin tai kerjäämällä? Yrityksen tarjoama pomppulinna lapsille, ei sekään ollut ilmainen, vaan yritys maksoi siitä.

Muurinpohjaletut ovat mielestäni ihan reilun kokoisia ja lapsi voi saada hyvän makunautinnon jo puolestakin letusta, jos sen jakaa kaverin kanssa. Kotona voi sitten paistaa lasten kanssa lettuja niin paljon kuin huvittaa, niin kuin yksi äiti totesikin, että kotona saadaan letut halvemmalla.

Lapsia voi myös opettaa tulemaan yhdistykseen talkoolaiseksi vanhempien kanssa, koska silloin letun saa palkaksi tehdystä työstä ja jos tulee ”tekoturmiollisia”, niin voi saada jopa toisenkin, jotka maistuvat talkoolaisten suussa ihan hyviltä. Tässä tuleekin haaste tulla mukaan yhdistyksen toimintaan, niin saadaan näitä tapahtumia jatkossakin.

Oma lapsenlapseni (13 v.) tykkää kovasti mummon valmistamista suolakurkuista, niinpä toissa kesänä hän oli mummolassa serkkunsa kanssa ja säilöttiin yhdessä kurkkuja. Ostettiin tarvikkeet, pestiin purkit, tytöt leikkasivat kurkut ja latoivat purkkeihin. Lopuksi olivat tyytyväisiä tekemäänsä työhön, mutta kommentti oli, etteivät arvanneet minkälainen homma niissä oli.

Voin vain arvailla, miten iso työ on tehty jo siinä, että on hankittu ne kaikki ulkotulet, viety paikoilleen, sytytetty palamaan ja vielä korjattu poiskin. Yleisön on ollut helppo katsella kauniita maisemia ja levitellä ihastuttavia kuvia sosiaalisessa mediassa.

Jäin vielä miettimään, että mikä ahneus ja kenen häpeä?

Eeva-Kaarina Anttonen

Enonkoski