Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Saaren kunnan alku ja loppu

Olen syntynyt ja kasvanut vanhassa nyt jo lakkautetussa Saaren kunnassa, mistä en juuri koskaan ole ylpeillyt.

Kunnan syntyhistoriasta minulla on oma käsitys. Kyseinen kuntahan oli aikoinaan Parikkalaa kuten on nykyäänkin, mutta varmaan 100 vuotta sitten tilanne oli toinen. Silloin Saaren alue oli niin sanottu sivukylää, jonka asiat eivät aina olleet etualalla päätöksenteossa ja peräkulmien isännät eivät aina niin helposti saaneet luottamusvirkoja.

Tuumasta toimeen muutama ökyisäntä päätti perustaa oman itsenäisen kunnan sekä seurakunnan. Asiat etenivätkin omalla painollaan eteenpäin ja tuli ajankohtaiseksi 1920-luvun lopulla. Parikkalan kunta lahjoitti uudelle kunnalle 500 hehtaaria metsää sekä auttoi tätä muutekin. Poikkeuksena oli Tyrjän kylä, joka pyysi takaisin vanhaan emokuntaansa ja saikin luvan.

Loppuosasta Parikkalan pohjoispuolta syntyi Saari.

Loppuosasta Parikkalan pohjoispuolta syntyi Saari. Ihmiset uuden kunnan alueella olivat vaurastuneet laskemalla vesistöjään eli olivat saaneet sileää viljelysmaata ja pajurämeikköä kauniin järven kustannuksella, josta maaton väestö ei hyötynyt millään tavoin – päinvastoin. Meni kala- ja uimavedet sekä maisemat.

Kyllähän kunta kehittyi, sitä rakennettiin, sai julkisia rakennuksia terveyskeskuksesta lähtien. Paikkakunnalla toimi jopa keskikoulu muutaman puolihöperön opettajan voimalla vanhassa rähjäisessä lautaparakissa.

Kuntaan rakennettiin valtava kunnanvirasto, joka seisoo tyhjänä, pihalla on järvenlaskijoiden patsas – naurakaamme yhdessä.

Aika ajoi armottomasti tällaisen pikkukunnan yli ja sen oli lopulta pakko liittyä takaisin vanhaan emokuntaan Parikkalaan. Lääkäritalot, virastot ja pankkikonttorit seisovat tyhjillään, muistuttamassa, että olipa joskus kunta nimeltä Saari.

Juhani Siitonen

Parikkala