Lukijalta | Uskon- tai uskonnoton keskustelu jatkukoon

Jopa Itä-Savon Lukijan lyhyissä ovat eräät toivoneet uskonkysymysten nykyisen käsittelyn lehdessä jatkuvan. Siis jatkukoon, vaikka on vaikea haaveilla, että uskonsodat ihmiskunnassa päättyisivät.

Ja vielä – kehtaanko, jaksanko, viitsinkö ja ymmärränkö puhella tämmöisistä?

Eräs historian kuuluisuus kehtasi, jaksoi ja ymmärsi julistaa, että kun etsitään totuus, jota kukaan ei voi kieltää, niin siitä lähtee jopa oikea tie koko ihmiskunnan hyvinvointiin.

Kuitenkin sitten hänen löytämänsä kuuluisa ja yksinkertainen totuus ”ajattelen, olen siis olemassa” osoittautui monimutkaisuudeksi, kun löydettiin esimerkiksi väitteet ”tunnen tuskaa, olen siis olemassa”, ”rakastan, olen siis olemassa” ja ”tiedän kuolevani, olen siis olemassa”. Usko, uskonto, sisäinen puhe, tietoisuus ynnä muu sellainen monimutkaisuus tulee näin väkisin mukaan. Tätä uskoa voi sitten jäsentää ainakin seuraavasti:

Itsetunto: Osaset yhteydentunto, voimantunto, pätevyydentunto ja arvontuntokin liittyvät uskoon.

Identiteetti: uskovainen, uskonnoton, agnostikko, ateisti, oikeistolainen, vasemmistolainen, sateenkaarelainen yms. Myös tekoihin tällaiset uskot liittyvät.

Ajan kulumisen tuntemus: Vaikka ajan olemuksen kysymykset ovat tieteissä ylivaikeita, niin ajan kulumisen elämykseen usko liittyy.

Omatunto: Perillepääsemiseen pakottaja, toimintaan ajaja, totuuden etsijä ja sisäinen soimaaja ovat omantunnon määrittelyn osasia ja ne liittyvät uskoon.

Lisää, lisää -halu: Tästä omantunnon kaltaisesta uskon oliosta ei ole yleistä nimikettä mutta yleisesti siitä myönnetään tai koetaan todeksi vaikkapa huudahdus ”ruokahalu kasvaa syödessä”.

Elämänhalu: Usko on siinäkin mukana.

Jumalan kutsuun vastaaminen: ”Mitä minulle tapahtuu kuoltuani”, ”mitä on oikea etiikka” ynnä muut suuret uskon kysymykset vaivaavat ihmistä, vaikka rupeaisi toimimaan minkä tahansa uskon mukaan.

Tämän jäsennyksen viimeiseen pääkohtaan sopivat tähän lehtikeskusteluun osallistujat. He sijoittuvat tietynlaiselle ulottuvuudelle, jonka ääripäät ovat: "raamatunlauseet ranttaliksi" – "Raamatulla päähän lyökää".

Raamatun kirjojen sisällöt ovat nimittäin sellaisia, että vuosituhansia ne ovat ihmiskunnan toimiin vaikuttaneet, eivätkä mitkään Raamatun tuhoamisyritykset ole tuhonneet tätä vaikutusprosessia. Niin ja kaiken lisäksi: Jumalan sanotaan olevan kaikkivaltias ja ihmisille hyvä, mutta hän on esimerkiksi taas sallinut pahuuden perustavan yhden pääesikunnan Moskovaan.

Niin sanotut uskovaiset tappelevat keskenään jumalasaduista ja paimentolaiskansojen tai vaikka mormonien Kalevaloista, samoin kuin niin sanotut uskonnottomat sotivat niin sanottuja uskiksia vastaan. Siis heitetään jo moinen olkiukko, joulupukki yms. museoon ja annetaan vaikka rahan puhua!

Merkittävää kuitenkin on, että tällainenkaan logiikka, päättely, uskontunnustus tai muu sellainen ei vaienna tätä ylijärjellistä ääntä. Muuan kuolemalla kuoleman voittanut elävä puhuu edelleen sellaisellekin, jota on lyöty Raamatulla päähän ja jo sana Jeesus laukaisee hänessä synkeitä refleksejä.

Eipä tunnustuksetonta elämänkatsomustietoakaan kukaan pysty opettamaan, koska ainahan se opettaja omiaan pistää mukaan. Siis kehdatkoon, jaksakoon, viitsiköön tämän lehdenkin lukijat kuunnella ja pohdiskella tätä sisäistä ääntä, vaikkei sitä aina ymmärräkään – löylyä lisää!

Juhani Heiska

Savonlinna

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka