Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus | Valiokunnassa laatu paranee – Poikkeusaikoina ulkopolitiikasta pitää viestiä yhdellä äänellä

Politiikassa on tapana, että muut puolueet eivät puutu toisten puolueiden valintoihin luottamuspaikkoja jaettaessa. Tämän käytännön riskit realisoituivat kansanedustaja Mika Niikon (ps.) tapauksessa.

Torstaina perussuomalaiset valitsivat Jussi Halla-ahon eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi tiistaina erostaan ilmoittaneen Niikon tilalle. Jussi Halla-aho on puolueelta luonteva valinta. Hän on puolueensa entinen puheenjohtaja, entinen europarlamentaarikko ja toiminut aikaisemmin hallintovaliokunnan puheenjohtajana.

Mikä parasta, Halla-aho varmaankin ymmärtää toimen vaatimukset. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajuus on Suomessa merkittävä ulkopoliittinen tehtävä. Kun sen puheenjohtaja lausuu jotain, kyse ei ole yksityisajattelusta: tässä tehtävässä edustetaan koko Suomen kantoja.

Mika Niikon valintaa tehtävään kummasteltiin jo tuoreeltaan. Epäilyksiä lisäsivät hänen varomattomat Kiina-yhteytensä. Tiistaina hän tviittaili Ukrainan Nato-jäsenyydestä tavalla, joka olisi ollut yksiselitteisen typerä tavalliselle kansanedustajallekin. Hänen asemassaan viesti oli katastrofi ja ero ainoa vaihtoehto. Tviitissään Niikko toivoi Ranskan presidentin kertovan, ettei Ukraina voi liittyä Natoon.

Ulkopolitiikasta täytyy pystyä keskustelemaan avoimesti ja rehellisesti. Ulkopolitiikan johdossa pitää kuitenkin olla tarkka siitä, mitä sanoo. Etenkin tämä koskee poikkeustilanteita, ja nyt Euroopassa ollaan hyvin lähellä kriisiä suhteissa Venäjään.

Venäjän vaatimukset turvatakuista ja massiivinen joukkojen keskittäminen lähelle Ukrainan rajaa ovat huolestuttavia merkkejä. Varsinaisen sotilaallisen valmistautumisen lisäksi kyse on koko ajan myös epävarmuuden ja epäsovun lietsomisesta Euroopan unionin ja Nato sisälle.

Kun Venäjä yrittää kaventaa Ukrainan ja Itä-Euroopan maiden suvereniteettia, se koskee myös Suomea. Siitä ei voi tinkiä piiruakaan, että itsenäiset maat päättävät itse omista asioistaan, esimerkiksi Nato-kannoistaan.