Pääkirjoitus Verotiedot puolustavat yhteiskunnan avoimuutta

Vuoden 2020 verotiedot julkaistiin tänään.

Tiedot eivät ole täydellisiä ja eivät siis kerro kaikkea henkilöiden verotuksesta. Verotiedoissa näkyvät henkilöiden valtionverotuksessa verotettavat ansiotulot, pääomatulot sekä maksuunpantujen verojen yhteismäärä.

Niistä ei sen sijaan käy ilmi tuloista tehdyt verovähennykset kuten työpaikan matkakulut tai työasuntovähennykset, eikä myöskään verovapaat etuudet, kuten lapsilisät, toimeentulotuki tai pääomatulojen verovapaat osuudet.

Median saamista tiedoista puuttuvat jo toisena vuotena myös niiden henkilöiden tiedot, jotka ovat pyytäneet, että verottaja ei anna heidän tietojaan medialle. Etelä-Savossa heitä oli tänä vuonna 43, viime vuonna vain kaksi. Verottajan on kuitenkin annettava tiedot, jos media osaa niitä oikeista henkilöistä erikseen pyytää.

EU:n tietosuojadirektiivin mukaisesta mahdollisuudesta pyytää omien verotietojen salaamista on valitettu hallinto-oikeuteen. Todennäköisesti ensi vuoden aikana selviää, voiko salaamispyyntöjä myös tulevina vuosina verottajalle tehdä.

Veropäivän tiedot eivät siis ole kattavat ja koko totuus. Siksi moni voi kysyä, miksi Suomessa pidetään niin tiukasti kiinni verotietojen julkisuudesta. Ruotsia lukuun ottamatta verotietojen julkisuus on erittäin harvinaista muualla maailmassa.

Kysymys on yhteiskuntamme läpinäkyvyydestä ja avoimuudesta. Arvoista, joita demokraattinen yhteiskunta ei voi vaarantaa.

Avoimuudella kitketään korruptiota ja ehkäistään myös muita epäasiallisia ja jopa laittomia toimintamalleja. Edellytyksiä salailevalle toiminnalle ei siis pidä luoda.

Verotiedoissa on myös tieto maksuunpantujen verojen määrästä ja mahdollisesta jäännösverosta. Nämä tiedot ovat myös tärkeitä. Ne kertovat, kuinka paljon henkilö on omalta osaltaan osallistunut yhteiskuntamme palvelujen tuottamiseen ja hyvinvointimme ylläpitämiseen.