Lukijalta: Ainahan ihminen on uskovainen

Sanni Rissanen pohdiskeli ”uuvuttavaa ja kuluttavaa” kielenkäyttöä somessa (Itä-Savo 12.6.), kun etsitään elämän suurissa kysymyksissä totuutta. Esimerkkinä moisesta oli huudahdus ”uskovainen on tyhmä”. Tässä olisi kyllä suuremmankin messun aihe Savonlinnaan, jossa asiallisessa vaalissa äänestysprosentti oli alle 50.

Ilmiö nimeltä sisäinen puhe on tässä tärkeä, koska tiedetään sellaisen olevan joka ihmisellä ja tiedetään myös sisäisessä puheessa ilmenevän itselleen valehtelua. Siitä ovat esimerkkinä tokaisut ”olkoon miten on, mutta minä...” tai vaikka ”jokainen saa uskoa minun puolestani mihin haluaa”.

Myös ihminen kuin ihminen on pelaaja. Pelit, joissa voittaja saa julistetuksi toisen tyhmäksi, hölmöksi, lapselliseksi, huiputetuksi, hulluksi ynnä muuksi sellaiseksi, ovat yllättävän usein pelaajille tuhoisampia kuin pelikoneissa rahojensa tuhlaaminen. Tällaisiin voitaisiin keskittyä.

Lisäksi usko, uskonto, uskovaisuus ja uskonnottomuus ovat siinä mielessä vaikeita, että uskonnottomuus on merkittävä uskonto ja jopa kirkkopaimenen täytyy toisinaan ottaa virkavapautta vastatakseen usko- ja tiedeprobleemeihin.

Siis, joka ivailee viittaamalla satukirjaan tai paimenkansojen Kalevalaan uskomisista, aivopestyistä alistetuista tai tieteellisistä evidenssipuutteista, on uskovainen. Hän myös uskoo olevansa parempi kuin ”ne muut”, eikä huomaa uskon ja luottamuksen välistä eroa.

Ketäpä kiinnostaa?

Myös ihminen kuin ihminen on pelaaja.

Juhani Heiska

Savonlinna

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka