Pääkirjoitus: Kansalaisaloite vedestä liikahti eteen päin

Jaana Rautio-Teijonmaa

Vesi on meidän -kansalaisaloite on saanut vahvan tuen nyt myös maa- ja metsätalousvaliokunnalta. Viime syyskuussa valiokunnan käsiteltäväksi edennyt kansalaisaloite keräsi sitä ennen lyhyessä ajassa lähes 90 000 allekirjoitusta.

Aloite tähtää vesihuollon yksityistämisen estämiseen, mihin vaatimukseen valiokunta yhtyi ja edellyttää, että valtioneuvosto aloittaa valmistelutyön esityksen mukaisesti.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan perustelut ovat hyvät. Maamme vesivaroista, niiden riittävyydestä ja laadusta on huolehdittava. Puhdas vesi on Suomessa ihmis- ja perusoikeus, minkä huoltovarmuus on turvatta kaikin keinoin.

Pelkona on, että maamme vesihuolto alkaa kiinnostaa kansainvälisiä pääomasijoittajia ja lopputulos olisi sama kuin sähkönsiirrossa, päätösvalta karkaa kansainvälisille yhtiöille.

Niin kansalaisaloitteen kuin valiokunnankin vaatimus on ymmärrettävä. Julkisessa omistuksessa ja monopoliasemassa olevan vesi- ja viemäriverkoston on pysyttävä kuntien omistuksessa ja määräysvallassa.

Maamme vesihuoltoverkosto-omaisuuden arvo on valtava, jopa kymmeniä miljardeja euroja. Siksi on odotettavaa, että talousvaikeuksissa kamppailevissa kunnissa voi syntyä ajatus vesihuollon myymisestä yksityiseen omistukseen. Vesi on meidän -kansalaisaloite sai alkunsa juuri Jyväskylän ja Ähtärin vesihuollon myyntisuunnitelmista.

Suomessa on lähes 1800 vesi- ja viemäripalveluja tuottavaa organisaatiota. Kuntien omistuksessa niistä on noin 450 ja osuuskuntamuotoisia 1 350, niissä omistajina ovat käyttäjät ja asiakkaat. Osa järjestelmistä on jo yksityisessä, mutta paikallisessa omistuksessa.

Mielenkiintoista siis on, millaisen lakiesityksen eduskunta mahdollisesti saa päätettäväksi, sillä omaisuuden myynnin kieltäminen ei ole aikaisemmin ollut mahdollista.

Löytyykö jokin muu lainsäädännöllinen ratkaisu, jolla elintärkeä palvelu saadaan pysymään omassa päätösvallassamme.

Kommentoi