Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Rukoilu vai kiroilu, kumpi auttaa?

Kun muutin perheeni kanssa Savonlinnaan, täällä oli juuri valmistuneet Haka-alueen kerrostalot. 1970–1980-luvuilla Savossa oli paljon työttömyyttä, niin myös Savonlinnassa. ”Hakatsulla” oli myös levottomuutta ja juopottelua, ehkä huumeitakin. Silloin tulivat mieleeni lapset tai pienet koululaiset. Minkälaista heidän elämänsä oli? Aloitin koululaisten iltakerhon seurakunnan kerhohuoneessa.

Sinne tuli noin 10-vuotiaita poikia. Huoneessa oli iso liitutaulu seinässä ja opettelimme rukoilemista Raamatun sanoilla. Myös muita keskeisiä kirjan kohtia.

Eräänä perjantaina kerhoon tuli vierailemaan tunnettu savonlinnalainen mies.

Yhtäkkiä kerhon ulko-oven takaa kuului huuto: ”Jumalauta! Mitä tuo mies tekee poikakerhossa?”. Siellä oli joukko nuoria, humalaisia tai aineiden vaikutuksessa.

Silloin ehdotin kerhopojille: ”Rukoillaan, Jumala auta!”. Koko koululaisjoukko rukoili äänekkäästi.

Samassa kuulimme, että valtavan tömähdyksen ja ovi avautui itsestään! Iso lumikasa oli tipahtanut korkean talon katolta. Kukaan ei päässyt sisään, eikä ulos. Ehdotin kerhopojille: ”Jatketaan rukousta, Jumala auta!”. Silloin joku lapiomies tuli, ehkä talonmies ja heitteli lunta pois oviaukosta. Pääsimme ulos.

Mikä meitä auttaa tänä ahtaana aikana? Rukous, ei kiroilu.

Tänä päivänä Haka-alue on rauhallinen paikka asua. Mutta myös taloja puretaan, kun väki vähenee. Rukoillaan Savonlinnan ja Suomen puolesta! Se auttaa. Rukous on auttanut minua, perhettäni ja ystäviäni kaikessa.

Anja Kauppinen

Entinen vapaaehtoistyöntekijä Savonlinnan seurakunnassa