Puheenvuoro: Herrojen kartoista osallistavaan suunnitteluun – Ympäristöministeriö on aloittanut Suomen itsenäisyyden ajan neljännen kaavoituslainsäädännön kokonaisuudistuksen

Kaupunkien ja kirkonkylien kaavoituksessa valtion ja kuntien suhde on ollut jatkuvassa muutoksessa. Valtion tiukasta ohjauksesta on siirrytty asteittain kohti täydellisempää kuntien kaavoitusmonopolia. Sen rinnalla on kulkenut kaavojen suunnittelukulttuurin muutos kohti ihmisläheistä ja osallistavaa asuinympäristön suunnittelua. Lisäksi kaavojen selvitysten ja vaikutusarviointien taso on noussut huimasti. Kaikki lähti aikanaan liikkeelle asukkaiden hyvinvoinnista. Kaupunkien suunnittelu alkoi Suomessa 1600-luvulla paloturvallisuuden edistämiseksi laadituista asemakartoista. Maaherran tehtävänä oli valvoa, että määräystä noudatettiin. 1700-luvulla rakennuskaaressa annettiin määräyksiä, joita ”kaupungin hyödyksi ja kaunistukseksi oli vaarinotettava”. 1800-luvulla asemakaavojen laatiminen siirtyi kaupungeille. Vahvistavana viranomaisena oli senaatti. Kansalaisia ei herrain kartoilla turhaan vaivattu.