Ilmastonmuutos ja luontokato herättävät huolta ja ahdistusta, eikä ihmekään. Ikävät tunteet voivat kuitenkin olla myös muutosvoima.
– Ahdistus on ihan hyvä tunne, se kertoo, että jokin on pielessä. Myös häpeä ja syyllisyys – sopivassa määrin – ovat sellaisia tunteita, jotka viestivät, että pitäisi tehdä jokin muutos, sanoo neuropsykologi Kaisu Paulanto, joka työskentelee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä.
– Psykologit tietysti ajattelevat, että tunteet on tärkeää kohdata ja käsitellä. Ahdistus voi olla vaikea tunne tunnistaa ja hyväksyäkin. Ympäristöhuoli on ehkä neutraalimpi sana. Yli puolet suomalaisista kokee huolen ja ahdistuksen tunteita ympäristökriisin vuoksi, hän toteaa.
Ilmastonmuutos voi tuntua abstraktilta ja kaukaiselta, vaikka vaikutukset ovat parhaillaan nähtävissä: entistä rajumpia myrskyjä ja tulvia, omituisia talvia ja poikkeuksellista hellettä sekä kuivuutta kesällä. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen eli luontokato taas voi olla vaikea havaita ja tunnistaa, jos ei ole perehtynyt esimerkiksi Suomessa eläviin lintuihin.
– Usein ihmiset tunnistavat ympäristötunteet paremmin silloin, jos esimerkiksi lähimetsä kaadetaan tai oma mökkiranta pilaantuu.
Luonnon pahoinvointi vaikuttaa ihmiseen
Kaisu Paulanto on ollut runsaat kaksi vuotta mukana Ekopsykologit -ryhmässä eli eko- ja ympäristöpsykologian työryhmässä, joka on yksi Psykologiliiton ammatillisista työryhmistä.
– Me ajattelemme, että luonnon hyvinvointi tai pahoinvointi vaikuttaa oleellisesti ihmisten vointiin. Ihmisten psyykkiset ongelmat johtuvat muun muassa ympäristöongelmista.
Huoli ja ahdistus voivat olla liikkeellepanevia voimia, mutta työssään Paulanto kohtaa myös ihmisiä, joiden ahdistus on syventynyt kliiniseksi ja hoitoa tarvitsevaksi.
– Silloin ihmisen toimintakykykin on tosi alhainen ja ahdistus on jatkuvaa. Herkästi ahdistuvat ihmiset kokevat ehkä helpommin myös ympäristöahdistusta – samoin lapset ja nuoret, joilla ei ole vielä paljon keinoja käsitellä tällaisia tunteita.
"Yksilön teoilla on merkitystä"
Toivottomuuteen ei kannata vajota, Paulanto sanoo. Vaikka ongelmat ovat suuria, asioihin voi vaikuttaa.
– Yksilön teoilla on merkitystä ja muutokset voivat levitä laajemmalle. Ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä.
– Oma esimerkki on aika tärkeä, se voi herättää toisissa halun muutokseen. Voi myös kertoa, mitä hyvää uudenlaiset tavat ovat tuoneet – esimerkiksi että työmatkan käveleminen tai pyöräileminen kohentaa kuntoa ja parantaa terveyttä.
Paulanto itse harrastaa roskajuoksua eli keräilee maastoon pudotettuja roskia juoksulenkeillään.
– Liikunta on hyvä keino, se helpottaa oloa. Tunteet koetaan usein myös ruumiillisina.
Yksi muutos elämässä voi johtaa toiseen, esimerkiksi lihansyönnin tai autoilun vähentämiseen. Kaisu Paulanto arvelee, että parhaillaan on tapahtumassa keikahdus kohti laajempaa kasvisruuan syöntiä – muun muassa markkinoille tulleiden uusien kasviproteiinivalmisteiden ansiosta.
Nuoria ei pidä vähätellä
Ilmastonmuutos ja luontokato vaikuttavat suuresti siihen, millaisessa maailmassa tämän hetken lapset ja nuoret elävät aikuisina.
– Aikuisten ei pitäisi vähätellä nuorten ympäristötekoja. On hyvä, että nuoret toimivat ja että he toimivat ryhmässä. Se vahvistaa omaa pystyvyyden kokemusta ja kokemusta, että asioihin voi vaikuttaa, sanoo Paulanto.
Useiden mielenterveysjärjestöjen yhteinen Ympäristöahdistuksen mieli -hanke tarjoaa koulutusta ja ryhmätöitä ympäristötunteiden käsittelyyn. Hankkeen kotisivuilla on myös oppaat opettajille sekä sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattilaisille.
Viime syksynä julkaistiin kansainvälinen tutkimus , jossa oli mukana kymmenen maan nuoria, myös suomalaisia. Sen perusteella 16–25-vuotiaat kokevat suurinta ympäristökysymyksiin liittyvää ahdistusta sellaisissa maissa, joissa ilmastonmuutosta ei ole yhteiskunnassa tunnistettu eikä ryhdytty toimiin.
– Pahinta mitä nuorille voi tehdä, on se, että ei kuulla nuorten ympäristöahdistusta ja surua, sanoo Jussi Holopainen, Tampereen evankelis-luterilaisten seurakuntien yhteiskunnallisen työn pastori. Papin työn lisäksi hän on työskennellyt psykoterapeuttina.
Holopainen on muun muassa ohjannut keskusteluryhmiä, joissa käytetään Sitran kehittämää Erätauko -menetelmää.
"Tarvitaan paljon puhumisen tilaa"
Vaikeat ja hämmentävät tunteet voivat saada ihmisen jumiin, toteaa Holopainen. Niitä liittyy sekä ilmastonmuutokseen että sen hillitsemisessä tarpeellisiin muutoksiin.
– Jos tulee sellaisia tunteita, jotka ovat liian hankalia ihmisen kannettavaksi, silloin hyvin helposti käynnistyy sellainen dynamiikka, joka johtaa mustavalkoiseen ajatteluun. Se paha ja uhkaava sijoitetaan oman itsen ulkopuolelle – esimerkiksi turvapaikanhakijoihin – sen sijaan, että pystyttäisiin suremaan ja käsittelemään sitä itsessämme, hän sanoo.
Epävarmuudelle ja hämmennykselle pitää olla tilaa, Holopainen painottaa.
– Kun jumittavat tunteet kohdataan turvallisesti, voi käynnistyä liike sitä kohti, että ollaan samalla puolella. Puhe kääntyy ratkaisujen suuntaan, siihen, mihin voi vaikuttaa.
Jotta ilmastonmuutosta pystytään hillitsemään, tarvitaan Holopaisen mukaan sekä laajaa keskustelua että avaraa ilmapiiriä.
– Tarvitaan paljon puhumisen tilaa. Tarvitaan sijoittajia, markkinoita, julkista sektoria, tarvitaan herättelijöitä. On paljon mahdollisuuksia käsitellä myllertävää muutosta turvallisella tavalla ja auttaa ihmisiä epävarmuutensa kanssa.
– Nyt on noin kymmenen vuoden aikaikkuna vaikuttaa siihen, mihin maapallon keskilämpötila asettuu vuoteen 2100 mennessä. Meillä on toimijuuden aika, jota ei saisi hukata, sanoo Holopainen.