Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pikkusisaruksen syntymä voi saada esikoisen taantumaan tai uhmaamaan sääntöjä

Pikkusisaruksen syntymä voi herättää lapsiperheen esikoisessa voimakkaita tunteita: iloa, onnea ja ylpeyttä, mutta yhtä lailla myös pelkoa, huolta, ärtymystä, mustasukkaisuutta tai pettymystä. Pienimmät, 1–1,5-vuotiaat esikoiset hahmottavat muuttuneen elämäntilanteen vasta hiljalleen eivätkä välttämättä suuremmin reagoi vauvan tuloon, kun taas varsinkin 2–3-vuotiaiden tunteet usein kuohuvat ja vaihtelevat enemmän, kertoo Väestöliiton asiantuntija Maria-Kaisa Lehtonen.

– Siihen, miten esikoinen reagoi uuteen pikkusisarukseen, vaikuttaa moni asia: esikoisen ikä, temperamentti ja kehitysvaihe, koko perheen elämäntilanne sekä vanhempien toimintatavat, Lehtonen kuvailee.

Pienet lapset eivät osaa vielä sanoittaa ajatuksiaan ja tunteitaan, joten hankalat tunteet näkyvät muutoksina käyttäytymisessä.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) vanhemmuuden digihankkeen suunnittelijan Anna Weckströmin mukaan 2–3-vuotiaille lapsille voi tulla esimerkiksi nukahtamisvaikeuksia tai pissavahinkoja. Temperamentiltaan räiskyvämmät lapset voivat reagoida aggressiivisesti: uhmata sääntöjä tai esimerkiksi nipistellä vauvaa.

Weckströmin mukaan 4–6-vuotiaatkin lapset helposti taantuvat vauvan syntymän jälkeen.

– Esimerkiksi 5-vuotias on yleensä jo taitava, omatoiminen ja ylpeä taidoistaan, mutta saattaakin alkaa tilapäisesti käyttäytyä pienemmän lapsen tavoin ja sanoittaakin sitä, että haluaisi olla taas vauva. Toisaalta jälleen temperamentista riippuen osa tämän ikäisistä saattaa reagoida vetäytymällä enemmän omiin oloihinsa.

Weckström muistuttaa, että 4–6-vuotias lapsi on ehtinyt jo tottua ainoan lapsen rooliin ja voinut saada jakamattoman huomion vanhemmalta. Vauvan syntymän jälkeen uuteen roolin totutteluun ja aiemman roolin menettämiseen voi liittyä vihaisiakin reaktioita.

Vaikka kouluikäinen lapsi ei välttämättä enää reagoi voimakkaasti pikkusisaruksen syntymään, Weckström kannustaa vanhempia järjestämään arjessa riittävästi tilaa myös isomman lapsen kiinnostuksen kohteille ja kahdenkeskiselle ajalle ilman vauvaa.

Suuria vaatimuksia kannattaa välttää

Myös vauvan temperamentilla on vaikutusta siihen, miten esikoinen häneen reagoi. Jos vauva on hyvin rauhallinen ja tyytyväinen, arki voi pysyä esikoisen näkökulmasta melko samankaltaisena kuin ennenkin.

– Jos taas kotiin muuttaakin todella itkuinen käärö, joka vie esikoisen tärkeimpien ihmisten huomion lähes täysin, onhan se ihan ymmärrettävää, että esikoiselta voi tulla toive, voisiko tämän itkevän vauvan palauttaa, Weckström naurahtaa.

Jotta elämänmuutos sujuisi mahdollisimman hyvin, Weckström suosittelee, ettei esikoisen elämässä tapahtuisi samaan aikaan muita merkittäviä muutoksia, kuten tutista luopumista. Myös rutiineista olisi tärkeää pitää kiinni ja välttää suuria vaatimuksia esikoista kohtaan.

Weckströmin mukaan vanhemmille tulee vauvan syntymän jälkeen helposti harhakäsitys, jonka myötä esimerkiksi 2–3-vuotias lapsi tuntuu yhtäkkiä paljon isommalta kuin hän onkaan.

– Esikoisellakin on lupa olla pieni, eikä häneltä voi vaatia esimerkiksi jatkuvaa reippautta. On myös hyvä muistaa, että iästä riippumatta lapsella pitää olla oikeus tuoda esiin kaikenlaisia tunteita – myös niitä vaikeimpia.

Perheen turvallinen ilmapiiri riittää

Esikoista on mahdollista tukea elämänmuutoksessa jo odotusaikana. Vauva-arkea kannattaa esimerkiksi kuvailla etukäteen lapsen iän ja kehitystason mukaisesti, jotta esikoiselle ei tule täysin yllätyksenä se, että vauva nukkuu ja syö paljon eikä osaakaan heti puhua ja leikkiä, sanoo Väestöliiton Lehtonen.

– Näistä teemoista ja myös sisarussuhteista ylipäätään löytyy hyvää kirjallisuutta, jossa käsitellään esimerkiksi mustasukkaisuutta, huomion jakamista ja leikkejä, Lehtonen vinkkaa.

Vaikka erilaisia neuvoja uuden elämänvaiheen kohtaamiseen löytyy paljon, Lehtonen muistuttaa, että turvallinen ja lämmin ilmapiiri sekä tasapuolinen suhtautuminen lapsiin ja heidän tarpeisiinsa lähtökohtaisesti riittää.

Jos vanhempi kaipaa neuvoja ja tukea siihen, miten esikoista voi auttaa sopeutumaan pikkusisaruksen syntymään ja uuteen arkeen, asian voi ottaa puheeksi neuvolassa. Lehtonen kannustaa vanhempia tutustumaan myös Väestöliiton maksuttomiin palveluihin.

Väestöliiton Perhepulma-sivustolla on tarjolla kursseja ja muita palveluita, joista vanhempi voi valita itselleen sopivan tavan ottaa yhteyttä asiantuntijoihin. Mannerheimin Lastensuojeluliitto puolestaan tukee vanhempia Vanhempainpuhelimen, kirjepalvelun ja chatin kautta.

Lehtonen antaa vinkin myös vauvaperheessä kyläileville tuttaville: esikoinen kannattaa huomioida ensin. Jos vieraat menevät suoraan ihastelemaan vauvaa ja juttelevat vain vauvasta, esikoisen vaille jäämisen ja mustasukkaisuuden tunteet voivat korostua. Myös perheen läheisten olisi hyvä viettää välillä kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa.