EU:n uuden tekijänoikeusdirektiivin käyttöönotto venyy Suomessa edelleen. Opetus- ja kulttuuriministeriöstä (OKM) kerrotaan STT:lle, että uuden tekijänoikeuslain esittely eduskunnalle siirtyy todennäköisesti ensi vuoden puolelle. Direktiivi piti alkuperäisen aikataulun mukaan panna täytäntöön jo viime kesäkuussa.
Aikataulu on venynyt pitkin vuotta niin, että ensin laki oli määrä esitellä eduskunnalle lokakuussa, sitten joulukuussa.
– Esittely siirtyy varmasti eteenpäin, todennäköisesti ensi vuoden puolelle. Tämän tarkemmin en pysty ottamaan aikatauluun kantaa, tekijänoikeusneuvos Viveca Still OKM:stä sanoo.
Lakihankkeen viivästymiseen on lukuisia syitä. Tekijänoikeusdirektiivi on itsessään laaja kokonaisuus, joka syntyi vuonna 2019 pitkän väännön jälkeen.
Suomessa direktiivin täytäntöön panevan uuden tekijänoikeuslain luonnos kirvoitti yhteensä 230 lausuntoa. Lausuntokierros päättyi marraskuun alussa.
– Materiaali on aika kattava, sen läpikäymiseen menee oma aikansa. Lisäksi meillä oli keväästä 2019 viime syyskuuhun hyvin heikko henkilöstöresurssi tekijänoikeuspuolella ministeriössä, Still kertoo.
Direktiivin tulkinta ristiriitaista
Käytännössä direktiiviä laadittaessa olivat napit vastakkain eri alojen tekijänoikeuksia edustavat tahot ja internetin digijätit, kuten Google ja Facebook . Usean toimijan lobbauksen myötä direktiivistä tuli monin paikoin ympäripyöreä. Reikäjuuston paikkaaminen on sälytetty jäsenvaltioiden lainsäätäjille.
Tekijänoikeuden professori Taina Pihlajarinne Helsingin yliopistosta arvioi, että direktiivin tavoitteet voivat jäädä ainakin aluksi saavuttamatta.
– Sillähän pyritään yhdenmukaistamaan EU:n digitaalisia sisämarkkinoita. Direktiiviin jäi kuitenkin paljon kysymyksiä auki, ja nyt kansalliset lainsäätäjät joutuvat paikkaamaan puutteita, Pihlajarinne sanoo.
– Mitä esimerkiksi lehtikustantajien lähioikeuden kohteella direktiivissä tarkoitetaan? Koskeeko se verkkojulkaisun ulkonäköä vai jotain muuta piirrettä?
Direktiivi ei myöskään automaattisesti koske internetin hakukoneita. Esimerkiksi Googlen roolin puntarointi tekijänoikeudellisen materiaalin hyödyntäjänä on jäänyt tältä osin jäsenmaiden tehtäväksi.
– EU:n tuomioistuin tulee varmasti linjaamaan direktiivin tulkinnasta, mutta siihen kuluu aikaa. Sitä ennen näitä kysymyksiä yrittää selventää kansallinen lainsäätäjä, joka on sidottu direktiivin tavoitteisiin, mutta ei mihinkään tiettyihin keinoihin tavoitteiden saavuttamiseksi, Pihlajarinne toteaa.
EU-tuomioistuin punnitsee, onko artikla 17 ennakkosensuuria
Jotakin direktiivin sisäisestä ristiriidasta kertoo, että EU-komission piti laatia sen sisältämää artiklaa numero 17 varten erillinen ohjeistus jäsenmaille.
– Ohjeistus annettiin vuoden myöhässä eli yhtä arkipäivää ennen kuin direktiivi olisi pitänyt panna kesällä täytäntöön, tekijänoikeusneuvos Viveca Still sanoo.
Artikla 17 koskee niin kutsuttua arvokuilua luovan työn tekijöiden ja heidän työnsä hedelmien välillä. Tekijänoikeuksia puolustavien tahojen mukaan kuilu syntyy siitä, että internetin erilaiset alustapalvelut käyttävät muiden tekemää sisältöä ja saavat sen avulla mainostuloja. Sisällön alkuperäiset tekijät jäävät nuolemaan näppejään.
Artikla on parasta aikaa EU-tuomioistuimen arvioitavana, koska Puola on nostanut siitä kanteen. Kanteen mukaan artikla on sananvapautta rajoittavaa ennakkosensuuria ja rikkoisi näin EU:n perusoikeuksien sopimusta.
Stillin mukaan Suomi ei ole jäänyt odottamaan tuomioistuimen ratkaisua.
– Jäsenmaiden on pantava direktiivi täytäntöön, vaikka siitä olisi vireillä asioita tuomioistuimissa. Lisäksi meille ei riitä, että direktiivi on EU:n peruskirjan mukainen, vaan sen täytäntöönpanon pitää vastata Suomen perustuslakia, Still sanoo.
Soppaa sekoittaa EU-tuomioistuimen julkisasiamiehen heinäkuussa antama ratkaisuehdotus artiklaa koskevaan kanteeseen. Ehdotus on paikoitellen erimielinen EU-komission samaista artiklaa koskevan oman ohjeistuksen kanssa.
Kumpikaan näistä ei tosin ole jäsenmaita sitova, mutta aikanaan tuleva EU-tuomioistuimen päätös on.
– Onhan tämä haasteellista. Ne maat, jotka ovat panneet direktiivin toimeen, voivat joutua muuttamaan lakejaan myöhemmin, kun tuomioistuin antaa ratkaisunsa, Still toteaa.
Hänen mukaansa direktiivin on pannut täysimääräisesti täytäntöön neljä jäsenmaata. Muutama muu on soveltanut sitä joiltain osin.
– Tämä kertoo ehkä siitä, että täytäntöönpanolle varattu aika on ollut liian lyhyt, Still sanoo.
Uutismedian liitto: Tanskan malli voisi toimia Suomessa
Direktiivin artikla 15 koskee erikseen lehtikustantajien lähioikeutta omiin sisältöihinsä. Artiklalla on haluttu antaa uutismedialle, aikakauslehdille ja uutistoimistoille lakiin perustuva selkeä oikeus neuvotella korvauksista sisältöjensä kaupallisesta käytöstä verkossa.
Ranska otti artiklan käyttöön jo kesällä 2019, ja siellä on tänä vuonna solmittu sen nojalla kaksi sopimusta. Ensin maan uutismediaa edustava järjestö teki Googlen kanssa puitesopimuksen tammikuussa.
Ranskan kilpailuviranomainen tosin määräsi myöhemmin Googlelle sakot, koska katsoi yhtiön toimineen neuvotteluissa epärehellisesti. Google on valittanut kilpailuviranomaisen ratkaisusta.
Tuoreempi sopimus julkistettiin viime viikolla, kun ranskalainen uutistoimisto AFP kertoi tehneensä Googlen kanssa viisivuotisen sopimuksen.
Suomen Uutismedian liitossa sopimuksia pidetään merkittävinä päänavauksina.
– On periaatteellisesti iso asia, jos kustantajat pääsevät tilanteeseen, jossa ne voivat aidosti neuvotella esimerkiksi Googlen kanssa korvauksista kustantajien aineistojen hyödyntämisestä, lakiasiainjohtaja Ismo Huhtanen Uutismedian liitosta sanoo.
Hänen mukaansa Suomessa media-alan katseet kohdistuvat nyt erityisesti Tanskaan, jossa artikla 15 tuli voimaan kesäkuussa. Tanskan laissa on mahdollistettu kollektiivinen sopiminen sopimuslisenssillä.
– Tanskassa lehtikustantajat ovat perustaneet nyt oman tekijänoikeuksien sopimuslisenssijärjestön, joka voi neuvotella siihen kuuluvien lehtikustantajien puolesta, Huhtanen sanoo.
Medialiitto ja Uutismedian liitto ajavat vastaavan järjestelyn mahdollisuutta myös Suomen tekijänoikeuslakiin. Lausuntokierrokselle lähteneestä lakiluonnoksesta sopimuslisenssisäännös puuttui.
– Suomessa on 171 sanomalehteä ja niillä kymmeniä omistajia. Näyttää olevan epärealistista, että ne kaikki kävisivät tulevaisuudessa erikseen neuvotteluja vaikkapa Googlen kanssa, Huhtanen toteaa.
– Lisäksi toivoimme, että hallituksen esityksessä mainittaisiin selkeämmin hakukonepalvelut tahoina, joiden kanssa lehtikustantajan lähioikeuksista voidaan neuvotella.