Paul Schrader myöntää sen. Hänen uusi elokuvansa on mukaelma teemoista, joita hän on käsitellyt halki uransa.
– Kirjoitin tämän hahmon jo 45 vuotta sitten Taksikuskiin, Schrader sanoo.
– Mies, joka odottaa, mies naamion takana. Jonakin päivänä se tapahtuu, luki Travis Bickle päiväkirjaansa.
Schrader kirjoitti Martin Scorseselle muun muassa Vietnam-veteraani Travis Bicklestä kertovan Taksikuskin sekä nyrkkeilijä Jake LaMottan tosipohjaisen tarinan Kuin raivo härkä.
Ohjaajana Schrader itse on tehnyt yli 20 elokuvaa. Menestyneimmästä, American Gigolosta, on 41 vuotta.
Perjantaina ensi-iltaan tuleva The Card Counter on 24 vuoteen ensimmäinen Schraderin ohjaus, joka saa Suomessa valkokangaslevityksen. Oscar Isaac näyttelee pokeriammattilaiseksi ryhtynyttä Irakin sotien veteraania. Keskeisissä rooleissa ovat myös Tiffany Haddish ja Willem Dafoe.
– Mies pelaa korttia ja odottaa tapahtuvaksi asiaa, joka selvittäisi hänelle, kuka hän on, Schrader kuvailee.
– Ennen kuin se tapahtuu, hän ei ole oikein elävien eikä kuolleiden kirjoissa.
Taksikuskissa taustalla oli Vietnam, The Card Counterissa viitataan Abu Ghraibin kauheuksiin. Mies kantaa valtavaa syyllisyyttä, velkaa, jota hän ei voi maksaa.
Kiirastuli toistuu
Schrader kuvailee käsikirjoitusten syntyvän, kun kaksi elementtiä kohtaavat: päähenkilön ammatti ja metafora, johon mieltä vaivaava yhteiskunnallinen kysymys tiivistyy.
– Katsoin televisiosta pokerinpelaajia. He istuvat 12-tuntisia päiviä laskien todennäköisyyksiä, ilman, että ilme värähtää.
Samaan aikaan Schraderia vaivasi väärintekijöitä uutisissa yhdistänyt ilmiö. Se, että kukaan ei ottanut vastuuta.
– Miehet selittävät, että en valehdellut, vaan puhuin puolitotuutta. En kähminyt, vaan toimin harkitsemattomasti.
– Minä taas tulen yhteisöstä, jossa olet syyllinen kaikkeen siihenkin, mitä et tehnyt.
Schrader sai ankaran kalvinistisen kasvatuksen. Sitä hän on purkanut käsikirjoituksissaan yksinäisten miesten tarinoihin liittämillään, usein ironisilla Jeesus-vertauksilla. Scorsesen ohjaamassa Kristuksen viimeisissä kiusauksissa ei tarvinnut rakentaa metaforaakaan. The Card Counterissa esillä on kiirastulen teema.
Ohjaaja muistuttaa, että on hän kertonut naistenkin tarinoita.
– Kissaihmisissä oli Nastassja Kinski, ja tein elokuvan myös Patty Hearstin kidnappauksesta. Mutta tunnen parhaiten tietynlaisen miehen mielen mekaniikan, Schrader sanoo.
– Jotkut miehet voivat sanoa tuntevansa naiset. Minä en.
Paluu perustuu luottamukseen
75-vuotiaana Schrader on taas valokeilassa. The Card Counteria edeltänyt First Reformed sai parhaan käsikirjoituksen Oscar-ehdokkuuden, hämmentävää kyllä Schraderin ensimmäisen. Ethan Hawkea kehuttiin pääosan pappina, joka vakuuttui ekoterrorismin tarpeellisuudesta.
– Urani pelasti sitä edellinen elokuvani Dog Eat Dog. Nicolas Cage tuli pääosaan sillä ehdolla, että sain final cutin.
Final cut tarkoittaa sananvaltaa elokuvan viimeisestä leikkausversiosta. Kenties se olikin syy, miksi Edward Bunkerin rikosromaaniin Verikoirat perustuva Dog Eat Dog oli onnistunein Schrader-elokuva vuosiin.
Schrader kertoo luottaneensa 1980-luvulle asti tuottajiin, koska he ymmärsivät elokuvaa. Uudet rahoittajat iskivät kiinni tekemiseen ymmärtämättä siitä mitään.
– Yhtäkkiä elokuvia rahoittivat liikemiehet, joiden osaamista oli esimerkiksi pysäköintipaikkabisnes, Schrader muistelee.
– Kyse olikin vain rahasta ja nopeista voitoista. Kun sain taas final cutin ja elokuvanteon teknologia on huokeampaa, minäkin sain jatkaa ohjaajana.