Kyberturvallisuus saattaa nousta keskiöön ensi kuussa julkaistavassa puolustusselonteossa

Tällä hetkellä Suomen puolustamiseen kyberympäristössä tähtäävät toimenpiteet ja toimivaltuudet ovat hajallaan eri viranomaisilla ja yrityksillä. AFP / LEHTIKUVA

Niilo Simojoki / STT

Valtioneuvoston järjestyksessä toinen puolustusselonteko on määrä julkistaa ensi kuussa. Se seuraa ja on kytköksissä viime lokakuussa julkistettuun ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon.

Selonteot irrotettiin toisistaan neljä vuotta sitten, ja ilmeisesti käytäntö todettiin hyväksi, koska sitä on päätetty jatkaa. Puolustusselontekoa voi luonnehtia päätelmien tekemiseksi siitä, mitä ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon poliittiset linjaukset ja tilannearviot tarkoittavat Suomen puolustuksen kannalta.

Käytännönläheisemmästä lähestymistavasta kielii se, että selonteon nimessä puhutaan puolustuspolitiikan sijaan vain puolustuksesta. Vuoden 2017 selonteon perusteella tekstin konkretia ei välttämättä kaikelta osin päätä huimaa, ja paljon pitää lukea myös rivien välistä.

Seuraavassa muutama poiminta siitä, mitä tämän kevään selonteolta voisi odottaa.

Kyberpuolustuksen vastuisiin ryhtiä

Useiden asiantuntija-arvioiden ja päättäjien puheenvuorojen perusteella maanpuolustuksen keskeisimmät kehittämishankkeet ovat tällä hetkellä muualla kuin perinteiseen sodankäyntiin valmistautumisessa. Kyse on kokonaisuudesta, jota on vaikea hahmottaa kovin tarkkarajaisesti, mutta joka koostuu ainakin tietoverkoissa tapahtuvista hyökkäyksistä sekä hybridi- ja informaatiovaikuttamisesta.

Asiaa ovat nostaneet ajankohtaiseksi muun muassa ulkoministeriöön ja eduskuntaan tehdyt tietomurrot.

– Tarvitsemme aktiivista kyberpuolustusta tässä ja nyt, tiivisti puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) tavoitteen puheessaan Paasikivi-seurassa tammikuussa.

Tietoverkkouhkista on toki puhuttu jo vuosia, ja jotain on tehtykin. Edellisen puolustusselonteon jälkeen on muun muassa otettu käyttöön myös verkkotiedustelun mahdollistavat uudet tiedustelulait, ja pari viikkoa sitten Puolustusvoimat kertoi uuden Johtamisjärjestelmäkoulun perustamisesta, tavoitteena muun muassa uudistaa kybervarusmiesten koulutusta.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kehityksestä on silti jääty jossain määrin jälkeen. Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) ja kyberturvallisuuden professori Jarmo Limnéll totesivat hiljattain, että yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseen tähtäävät toimenpiteet sekä toimivaltuudet ovat nykyisellään hajallaan viranomaisilla ja myös yrityksillä.

– Yhteiskuntamme kokonaisvaltaisesta puolustamisesta kyberympäristössä ei siis vastaa mikään taho yksiselitteisesti, Kanerva ja Limnéll kirjoittivat Turun Sanomissa.

Valmiutta myös vastatoimiin verkossa?

Kanerva ja Limnéll toivoivat tulevalta puolustusselonteolta selkänojaa kyberpuolustuksen johtamisen kehittämiselle.

Kaikkosen mukaan kyberrintamalla ei riitä pelkkä puolustus vaan myös omat kybervastatoimet pitäisi sisällyttää Suomen keinovalikoimaan.

Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Henri Vanhasen mukaan selkeä "paletti symmetrisiä ja asymmetrisiä vastatoimia" ei olisi pahitteeksi. Ei myöskään se, että kyberpuolustuksen kehittäminen miellettäisiin merkitykseltään omaksi strategiseksi suorituskykyhankkeekseen suurten kalustohankintojen tapaan.

Joka tapauksessa paljon tehtävää riittää, sillä uhkakuvat ja toimintaympäristö eivät pysy samoina.

– Tätä selontekoa tehdään monimutkaisemmalla kentällä kuin aiemmin, tiivistää yliopistotutkija Hanna Ojanen Tampereen yliopistosta.

"Puolustusyhteistyön monimutkainen kudelma"

Tutkijat kaipasivat selonteosta myös lisävalaistusta moniulotteiseksi paisuneen puolustusyhteistyön prioriteetteihin. Pelkän kumppaneiden luettelemisen lisäksi olisi hyvä kuulla, miten ja mitä omia tavoitteita Suomi eri yhteistyökuvioiden kautta tavoittelee.

– Onhan ihan totta, että Suomella on aika iso kudelma erilaisia puolustusyhteistyön muotoja, mutta samalla on myös selvää, etteivät ne kaikki ole samanarvoisia, Vanhanen toteaa.

Nato-kumppanuus sekä Ruotsin erityisasema Suomen kahdenvälisenä kumppanina kirjattaneen aiempaan tapaan myös uuteen selontekoon. Keskeisenä noussee esiin myös yhteistyö Yhdysvaltain kanssa.

Ruotsalaisen puolustusalan tutkijan Robert Dalsjön kiinnostavan tulkinnan mukaan kaksi viimeksi mainittua ovat myös omiaan vahvistamaan toisiaan.

– Suomen ja Ruotsin sotilaallinen yhteistyö seisoo omillaan, mutta tekee meistä myös yhdessä houkuttelevampia kumppaneita Yhdysvalloille ja estää meitä kampittamasta toisiamme kilpailussa Yhdysvaltain huomiosta, Dalsjö kirjoittaa kuninkaallisen sotatiedeakatemian sivulla.

Viestintää rivien välistä

Suomalaistutkijat eivät odota selonteon avaavan puolustusyhteistyön strategisia tavoitteita kovinkaan paljoa.

– Tuleva selonteko voisi kuitenkin toimia alustana tarpeelliselle jatkokeskustelulle Suomen puolustusyhteistyön strategisista tavoitteista sekä painotuksista, Vanhanen toteaa.

Suomen kansainvälinen puolustusyhteistyö on edennyt vauhdikkaasti Ukrainan sodan seurauksena vuodesta 2014 lähtien. Yhteistyön yhdeksi tavoitteeksi on todettu yhteistoimintakyky keskeisten läntisten kumppaneiden kanssa niin rauhan kuin kriisien olosuhteissa.

Vanhasen mukaan Suomessa olisi nostettava esille, mitä muuttunut toimintaympäristö tarkoittaa puolustusyhteistyölle pidemmällä aikavälillä.

– Ruotsi viestii yhä avoimemmin valmiudestaan toimia yhteistyössä Naton ja Yhdysvaltain kanssa erilaisissa olosuhteissa. Suomessa puolestaan strateginen viestintä puolustusyhteistyön suuntaviivoista jää usein rivien väliin, Vanhanen sanoo.

Ojanen muistuttaa lisäksi, että hyötyjen ohella yhteistyö luo aina myös esimerkiksi materiaali- ja järjestelmätason riippuvuuksia, joiden hyödyt ja haitat pitää arvioida.

Suurhankinnat edistyneet - mutta entä henkilöstö?

Neljän vuoden takaisen puolustusselonteon aikaan strategiset suorituskykyhankkeet, eli Merivoimien neljä uutta Pohjanmaa-luokan alusta (Laivue 2020) sekä Ilmavoimien uudet monitoimihävittäjät (HX), olivat vielä valmisteluvaiheessa. Koska sotalaivojen rakentamissopimukset on jo solmittu ja Hornetien seuraajista lopulliset tarjouspyynnöt lähetetty, lienee tältä osin todettavissa hankkeiden pienistä viivästyksistä huolimatta edenneen.

Myös Maavoimiin on tehty aiemmin suunniteltuja hankintoja, vaikka kaluston vanheneminen ei tietenkään tähän lopu. Vanhasen mielestä lisähuomiota ja konkretiaa ansaitsisivat sen sijaan henkilöstön ja niukkojen toimintamenojen epäsuhta Puolustusvoimien yhä lisääntyneisiin tehtäviin nähden.

– Puheet suorituskykyisistä Puolustusvoimista ja jaksavasta henkilökunnasta eivät saisi jäädä vain puheiden tasolle, sillä nämä muodostavat viime kädessä Suomen puolustuksen kivijalan, Vanhanen sanoo.

Konkreettisia numeroita tarjoili viime joulukuussa puolustusministeri Kaikkonen MTS:n journalistiseminaarissa, missä hän myönsi turvallisuusympäristön kiristymisen, lisääntyneiden valmiusvaatimusten ja uusien teknologioiden rasittavat henkilöstöä entisestään.

– Arvioni mukaan tällä vuosikymmenellä tarvitsemme Puolustusvoimiin noin 500 uutta tehtävää, tämä se suuruusluokka on, Kaikkonen sanoi.

- - - - - - - -

Korjattu klo 14.59: Laivue 2020 -alusten rakentamissopimukset on solmittu, mutta varsinainen rakentaminen ei ole vielä alkanut, kuten jutussa aiemmin mainittiin.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka