Sakari Manninen on syntynyt helmikuussa 1992 aivan kuten Mikael Granlundkin, joka myös on hankkinut nuoruudessaan kiekko-oppinsa Oulun Kärpissä. Mutta Mannisen tie Suomen MM-joukkueen ykkösketjuun on ollut paljon hitaampi.
– Ensimmäisen kerran kuulin Mikesta jo silloin, kun pelasin vielä Ahmoissa. Olin ehkä vähän päälle kymmenen, ja Mikke pelasi pari vuotta vanhempien kanssa. Sitten C-nuorissa olin jo Kärpissä, kun voitimme Suomen mestaruuden, ja Mikke ja Donskoin Joonas tulivat pelaamaan ratkaisufinaaleja meidän kanssa, vaikka muuten pelasivat vanhempien kanssa. Vastustaja oli Jokerit ja heillä oli Pulkkisen Teemu, joka myös pelasi vanhempien kanssa. Molemmilla oli tähtivahvistuksia, Manninen muisteli Suomen joukkueen mediatapaamisessa Tampereella torstaina.
Kun Granlund 17-vuotiaana siirtyi Kärpistä HIFK:hon ja nousi heti Liigan kärkipelaajien joukkoon, Manninen tahkosi samanikäisenä ikäkausisarjoja Kärpissä.
Kun Granlund ilmaveivasi Suomen maailmanmestaruuteen keväällä 2011, Manninen pelasi alle 20-vuotiaiden SM-liigaa ja pääsi kaudella 2010–2011 ensimmäistä kertaa pelaamaan ikäkausimaajoukkueeseen.
Sen jälkeen kesti aikansa ennen kuin Manninen sai vallattua paikan kotimaisessa Liigassa Kärpissä kaudella 2014–2015, jolloin hän 22-vuotiaana teki 51 ottelussa tehopisteet 4+15. Granlund pelasi samaan aikaan jo kolmatta kauttaan NHL:ssä.
– Minä olen kehittynyt vähän myöhemmin. En ollut läheskään niin valmis nuorempana, pikku hiljaa olen kypsynyt, Manninen sanoo.
"Ulkomaalaiselta sitä odotetaan"
Seuraavaksi kaudeksi Manninen siirtyi HPK:hon ja ylitti jo 30 tehopisteen rajan. Seuraavalla kaudella, 2016–2017, Manninen puhkaisi 40 pisteen rajan ja siirtyi sen jälkeen Ruotsin liigan Örebrohon. Yhden Ruotsin-vuoden jälkeen Manninen siirtyi KHL:ään, ensin Jokereihin ja sitten Salavat Julajev Ufaan, jossa hän on pelannut kolme viime kautta Suomen ykkösketjun kolmannen lenkin Teemu Hartikaisen joukkuekaverina.
– Kärsivällisyys on ollut se tärkein juttu. En ole turhautunut, vaan ollut valmis työntekoon. Jos heti ei paikka ole auennut, ei ole heitetty kirvestä kaivoon enkä ole lannistunut. Ajattelen sen silleen, että työ palkitaan, Manninen sanoo.
Manninen sanoo vuosien Ufassa kasvattaneen häntä.
– Venäläisessä seurassa ulkomaalaispelaajana joutuu oppimaan paineensietokykyä. Tulosta pitää tehdä. Se on kasvattanut henkisesti ja lujittanut. Olen oppinut nauttimaan paineesta. Kun on tiukka peli, joka pitää lopussa tasoittaa, olen tottunut siihen että ulkomaalaiselta sitä odotetaan. Siitä on tullut kunnia-asia, että se tehdään, Manninen kertoo.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan lopetti Mannisenkin pelin KHL:ssä, eikä hänellä ole tietoa siitä, missä hän ensi kaudella pelaa.
– Sieltä vapautuu paljon pelaajia markkinoille. Euroopan sarjat kovenevat. Taso Sveitsissä ja Saksassa nousee varmasti, kyllä on mielenkiintoista nähdä, millaisiksi sarjat nousevat. Kilpailu kovenee.
"Mahtavaa olla osa tätä"
Manninen laskee vahvuuksikseen liikkeen ja ennakoivat pelin lukemisen. Entä heikkoudet?
– Onhan niitä. Monesti saattaa kiekottomana oma äijä unohtua. Olen välillä liian optimistinen ja lähden haistelemaan. Pitää muistuttaa itseään, että puolustus pitää hoitaa viimeisen päälle. Välillä tulee virheitä.
Mannisen mukaan Granlundin ja Hartikaisen kanssa on helppo pelata Suomen ykkösketjussa.
– Härskin kanssa on pelattu paljon, samoin Mikaelin veljen Markuksen kanssa ja Markus on hyvin samanlainen pelaaja kuin Mikael. Hän pystyy pelaamaan niin erilaisia pelejä aina sen mukaan mitä peli vaatii. Heidän kanssaan on helppo pelata, se on selkäytimestä pelaamista. Kun yhteisiä kokemuksia tulee enemmän, parannamme vielä.
– Kotikisat ovat siinä mielessä spesiaalia, että on niin harvinaista että sellaiset osuu kohdalle. Ja täällä on vielä uusi halli, ja muutenkin kiekkobuumi ja hypetys. On mahtavaa olla osa tätä ja mukana kisoissa, joista kaikki odottavat menestystä.