Köysirataturma johdatti Karoliina Halmeen lentopallon pariin

Teininä köysirataturmassa loukkaantunut Karoliina Halme kuuluu Suomen paralentopallomaajoukkueen vakiopelaajiin. TSI Tampere -seuraa edustava Halme, 26, on pukenut Suomen edustusasun ylleen seitsemisenkymmentä kertaa, parhaimpana meriittinä EM-kisojen neljäs sija.

Halmeen tie lentopalloilun pariin oli poikkeava, sillä hän ei ollut harrastanut lajia ennen loukkaantumistaan. Halmeen houkutteli mukaan kokenut istumalentopallomaajoukkueen pelaaja, joka oli lukenut lukioikäisen Halmeen blogia.

– Vaikka lentopallon tekniikkapuolen opettelu oli haastavaa, laji vei nopeasti mennessään, Halme kertoo STT:n haastattelussa.

Halme toivoo kuitenkin puhuttavan paralentopallosta eikä istumalentopallosta.

– Peli on kaikkea muuta kuin istumista. Kentällä liikutaan todella paljon, vaikka peli ei tapahdukaan seisten, Halme muistuttaa.

Nykyään röntgenhoitajana työskentelevä Halme toivoo uusien pelaajien lähtevän rohkeasti mukaan lentopallon pariin. Paramaajoukkue kaipaa lisävoimaa, ja tavoitteina siintävät arvokisamitali ja selviytyminen paralympialaisiin.

– Treeniä ainakin riittää, sillä harjoittelen seurajoukkueeni lisäksi Kotkassa KSI-joukkueessa, joka koostuu pääasiassa miehistä, Halme kertoo.

Pelastuminen pienestä kiinni

Palataan kuitenkin ajassa taaksepäin. Ennen päätymistään maajoukkuekuvioihin Halme kohtasi rajun iskun vuoden 2013 kesällä. Pieksämäellä lasten suurleirillä isosena toiminut Halme päätti testata köysirataa.

– Minut kiinnitettiin turvavaijeriin ja lähdin matkaan. Pian kuului metallinen kilahdus vaijerin pettäessä, ja tajusin putoavani. Ehdin vain ajatella, että kunpa en halvaantuisi, Halme kertoo.

Romahdettuaan maahan Halme nousi vaistomaisesti istumaan, sillä hän oli kuin ihmeen kaupalla tajuissaan.

– Ensimmäinen tunne oli helpotus, en ollut halvaantunut. Huomasin samalla, että oikean jalkani varpaat sojottivat ylöspäin polven kohdalla. Jalka oli säärestä poikki, ja kiinni vain nahalla sekä muutamilla lihassäikeillä.

Myös vasen jalka oli vioittunut pahasti, mutta ei niin vaikeasti kuin oikea.

– Kipu oikeassa jalassa oli pahin. Tuntui kuin sääri olisi polttouunissa, Halme kertaa.

Lukio jäi kesken yli vuodeksi

Halmeen putoamismatka mitattiin myöhemmin viideksitoista metriksi.

– On käsittämätön onni, että putosin juuri kokoiselleni pehmeälle metsäkohdalle. Aivan vieressä oli iso kivi ja kookas kanto, eli hengen lähtö oli todella pienestä kiinni.

Hän joutui odottamaan pelastushenkilökunnan tuloa reilun tunnin, sillä putoamispaikka sijaitsi saaressa. Avun saavuttua suunta vei sairaalaan hätäleikkaukseen.

– Sain myös verenmyrkytyksen. Koska jalassani oli pirstaleinen avomurtuma, haavaan oli päässyt metsässä bakteereja. Jalkaa pestiinkin ensin painepesurilla, Halme kertoo.

Halme pelkäsi jalkansa puolesta, sillä hän oli aktiivisesti urheileva ja liikkuva nuori. Amputoinnilta onneksi vältyttiin.

– Jalkaan tehtiin lihassiirtoja ja rakennettiin verisuonia, joiden lisäksi nilkka jäykistettiin. Kyseessä on lääkärien mestarityö. Sain putoamisessa myös useita murtumia toiseen jalkaani ja hiusmurtuman selkänikamaan.

Toipumisesta tuli pitkä prosessi, ja jäytävät kivut seurasivat Halmetta vuoden. Hän ei kyennyt kävelemään ja joutui keskeyttämään lukion.

Karu aika kääntyi parempaan, kun jalka leikattiin uudelleen vuoden kuluttua kuolion vuoksi.

– Elämäni muuttui sen jälkeen ja pystyin suorittamaan lukion loppuun. Vaikka jalkaa jäykistettiin yhä enemmän, pääsin eroon pahimmista kivuista, Halme kertoo.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka