Hampaiden hoito aloitetaan ensimmäisistä puhkeavista hampaista. Nykyään tiedetään, että varhaislapsuuden suunterveydellä on merkitystä yleisterveydelle aikuisuudessakin.
Hampaiden reikiintyminen ei periydy tai johdu ”suvun huonosta hammasluusta”. Reikiintymisen aiheuttaa bakteeri, joka tarttuu lapselle aikuisen syljestä esimerkiksi samaa lusikkaa käytettäessä. Syntyessään lapsella ei suussa tätä reikiinnyttäjäbakteeria ole.
Ensimmäisen vuoden aikana imetyksestä on hyötyä purennan ja leukojen kehitykselle. Toisena vuotena, kun aletaan syödä perheen kanssa samaa ruokaa, on imetys hyvä muuttaa lapsentahtisesta ateriarytmiseen. Yli vuoden ikäisen tiheä imetys on verrannollinen naposteluun. Etenkin tiheä yöimetys on yhteydessä kohonneeseen reikiintymisriskiin.
Tutista on syytä luopua ennen kahta vuotta. Pidempään jatkuva tutin syöminen tai peukalon imeminen voivat aiheuttaa avopurentaa, jossa ylä- ja alaetuhampaat eivät mene yhteen.
Herkät maitohampaat
Maitohampaat reikiintyvät helpommin kuin aikuisten pysyvät hampaat, koska niitä suojaava kiillekerros on ohuempi. Lapselle puhkeavat pysyvät hampaatkin ovat alkuun reikiintymisherkät, koska niiden kiillekerros ei ole vahvistunut vielä yhtä vahvaksi kuin aikuisilla.
Maitohampaiden tehtävä on pitää paikkaa pysyville hampaille. Niiden ennenaikainen menettäminen reikiintymisen takia voi aiheuttaa purentavikoja. Lisäksi syvälle reikiintynyt maitohammas voi vahingoittaa vielä puhkeamatonta pysyvää hammasta.
Hampaiden reikiintyminen aiheuttaa lapselle aina tarpeetonta kipua. Varhain tehdyistä toimenpiteistä hammashoidossa jää usein pelko tulevaisuuden hammashoitokäyntejä kohtaan. Vanhemman ei myöskään kannata tartuttaa omaa hammashoitopelkoaan lapseen esimerkiksi kertomalla omista ikävistä kokemuksistaan.
Harjauksen sujuvoittamisen keinoina voi käyttää esimerkiksi lapsen mahdollisuutta valita kahdesta eri kuvalla olevasta tai erimakuisesta hammastahnasta.
Kaisa Lavander
Lasten hampaiden hoito
Hampaat harjataan ensimmäisistä puhkeavista hampaista lähtien aamuin illoin lapselle sopivalla hammasharjalla ja -tahnalla. Yli kolmevuotiaille suositellaan sähköhammasharjaa. Alle kuusivuotiaalle sopiva tahnan vahvuus on 1000–1100 ppm fluoridia ja yli kuusivuotiaalle sama vahvuus kuin aikuiselle eli 1450 ppm fluoridia.
Kuusivuotiaana lapsi voi alkaa harjata hampaat itsenäisesti aamuisin. Iltaharjauksessa tarvitaan vanhemman apua ja tarkistusta ainakin yhdeksänvuotiaaksi asti, koska tätä ennen käden motoriikka harvoin riittää huolelliseen harjaukseen.
On tärkeää venytellä lapsen huulia ja poskia hampaita harjatessa, jotta näkee, että jokainen hammas tulee varmasti puhtaaksi. Puhdistustulosta voi kokeilla raaputtamalla harjauksen jälkeen varovasti kynnellä etenkin hampaan ienrajasta. Jos kynteen jää valkoista töhnää, on hampaisiin jäänyt likaa. Apteekista on saatavilla isommille lapsille ja aikuisillekin tähän tarkoitukseen tehtyjä plakkiväritabletteja, jotka värjäävät hampaaseen jääneen lian eli plakin näkyväksi.
Lapsen hampaiden hoito voi olla haastavaa. Kun hampaiden harjaus on säännöllistä alusta asti, lapsi tottuu siihen normaalina päivärutiinina. Harjauksen sujuvoittamisen keinoina voi käyttää esimerkiksi lapsen mahdollisuutta valita kahdesta eri kuvalla olevasta tai erimakuisesta hammastahnasta. Hampaita harjatessa voi myös kuunnella lapsen lempimusiikkia.
Säännöllinen ruokailu on lähes puolet hyvästä hampaiden hoidosta
Hampaat kestävät viidestä kuuteen ruokailukertaa päivässä. Ruokailukerraksi lasketaan pienetkin suupalat tai hörpyt mehua varsinaisten aterioiden välissä.
Rusinat ja kuivahedelmäpatukat mielletään usein terveellisiksi herkuiksi, mutta usein syötynä nekin voivat edistää reikiintymistä. Kuidun ja runsaan hedelmäsokerin yhdistelmä tarttuu tiukasti lapsen poskihampaiden syviin uurteisiin ja ruokkii pitkäaikaisesti reikiinnyttäjäbakteereja. Happamat ja makeat juomat sekä herkkujen syöminen olisi hyvä ajoittaa ruokailujen yhteyteen. Ruokailun päätteeksi on hyvä juoda maitoa tai vettä, ettei suuhun jää ruuantähteitä ravinnoksi reikiinnyttäjäbakteereille. Ksylitolpurkkaa tai -pastilleja kannattaa käyttää ruokailujen jälkeen säännöllisesti.
Lapsen sokerinsaantia kannattaa rajoittaa niin hampaiden kuin yleisterveyden kannalta. Joskus voi herkutella, mutta määrä on syytä pitää kohtuullisena. Lasta ei kannata totuttaa makeisiin herkkuihin pienestä pitäen.
Moniin terveellisiksikin ajateltuihin elintarvikkeisiin, esimerkiksi jogurtteihin, on voitu lisätä huomattava määrä sokeria. Tuotteiden piilosokereita kannattaa tarkkailla ja mieluiten maustaa jugurtit ja rahkat itse marjoilla ja hedelmillä.
Ole itse esimerkki ja hoida hampaitasi hyvin!
Artikkelin on kirjoittanut hammashoitaja Kaisa Lavander, joka työskentelee Sosterin suun terveydenhuollon yksikössä.
Hyvinvointivinkit lapsiperheille -juttusarjassa Sosterin ammattilaiset antavat hyvinvointivinkkejä Savonlinnan seudun lapsille, nuorille ja lapsiperheille. Lue kaikki sarjassa tähän mennessä ilmestyneet jutut täältä!