Tutkimustiedon mukaan toisilla ihmisillä on suurempi alttius sairastua syömishäiriöön, mutta oireilun alkamiseen tarvitaan lisäksi ympäristön tekijöitä. On verrattu, että perimä ja ominaisuudet ”lataavat aseen, jonka ympäristötekijät laukaisevat”.
Ruoka on meille elinehto. Se on monesti suuri nautinto ja tapa kokoontua muiden yhteyteen. Vastasyntynyt saa ensimmäisten hengenvetojensa jälkeen ensimmäisen maitotilkan, jonka jälkeen ravinnon tarve jatkuu läpi elämän.
Vauvojen ruokailu on alkuvaiheessa poikkeustapauksia lukuun ottamatta vauvantahtista, jolloin vauvaa syötetään aina, kun hänellä on nälkä. Lapsen kasvaessa perheessä opitaan säännönmukainen ruokarytmi.
Syömishäiriöstä puhutaan, kun suhde ruokaan ja omaan kehoon muuttuu poikkeavaksi. Sairaustilan syventyessä syömishäiriöstä tulee paras ja läheisin ystävä, eikä muille ihmisille ja rikkaalle elämälle jää sijaa.
Tavallisimmin syömishäiriöllä tarkoitetaan laihuushäiriötä eli anoreksiaa. Syömishäiriötä esiintyy kuitenkin myös ahmintahäiriöinä, kuten binge eating disorder (BED) tai bulimia. Anoreksiaa sairastava pyrkii painon pudotusta tavoitellakseen syömään mahdollisimman vähäisiä kalorimääriä. Bulimiaa sairastava puolestaan ahmii tarpeettoman suuria määriä ruokia sekä herkkuja ja pyrkii kompensoimaan ylensyöntiä muun muassa oksentamalla, paastoamalla tai liikkumalla. Mikäli ahmimisjaksoja ei korvata, on kyseessä BED.
Syömishäiriöön ei ”päätetä sairastua” eikä syömishäiriöisen syömättömyys ole kiusantekoa tai uhmaa. Ajatellaan, että syömisten kontrolloinnista saa turvaa, kun elämä muutoin on arvaamatonta, emmekä voi valita tulevaisuuttamme. Viime vuosien maailmantilanne on hyvin mahdollisesti ollut vaikuttamassa syömishäiriöiden esiintyvyyden kasvuun.
Ilman syömishäiriötäkin epäsäännöllinen ruokarytmi lisää mielialaongelmia, ahdistuneisuutta sekä univaikeuksia ja väsymystä. Lisäksi epäsäännöllinen ruokarytmi altistaa terveyttä uhkaavalle ylipainolle.
Hyvinvoinnillemme on tärkeää, että hyväksymme oman kehomme sille ominaisine piirteineen ja arvostamme itseämme niin, että huolehdimme terveydestämme. Terveyttä voi ylläpitää säännöllisellä ja monipuolisella ruokailulla ja kohtuullisilla ruokamäärillä. Terveelliseen ruokavalioon kuuluu myös herkuttelu, sekin kohtuudella.
Miten syömishäiriöitä hoidetaan?
Syömishäiriön alkuvaiheen hoidossa ravitsemustilan ja ruokarytmin korjaaminen on ensisijaista. On nähty, että parhaiten muutosta saadaan syntymään pakottautumalla toistuvaan ruokailujen ja ruokamäärien rytmiin. Tässä syömishäiriöinen useimmiten tarvitsee lempeää, mutta vahvaa läheisten ja/tai hoitavan tahon tukea. Usein ravitsemustilan korjaamiseen tarvitaan alkuvaiheessa huomattavan suuria ruokamääriä.
Keskeistä syömishäiriön hoidossa on tiukan sisäisen kontrollin vähentäminen. Usein tämä kontrolli näkyy syömishäiriöisen elämässä monen muunkin asian kuin syömisten kontrolloimisena.
Syömishäiriöisen oma puhe itseään kohtaan on usein julmaa ja arvostelevaa. Sitä puhetta syömishäiriöinen ei tarvitse ulkopuolelta. Syömishäiriöinen kuitenkin tarvitsee etenkin alkuvaiheessa toisten antamaa lupaa riittävään syömiseen silloin kun syömishäiriö sen häneltä kieltää. Lempeä puhe ei toki tarkoita ongelmien ohittamista.
Toisin kuin ennen luultiin, syömishäiriöstäkin voi parantua kokonaan. Usein toipuminen vie aikaa ja vaatii uskoa paremmasta niin syömishäiriöiseltä kuin läheisiltä. Varhainen puuttuminen syömishäiriöön on tärkeää, sillä se nopeuttaa toipumista. Ravitsemustilan korjaantumisen jälkeenkin tuen tarve saattaa kestää useita vuosia.
Koetetaan opetella moittimisen sijaan kannustamaan itseämme ja läheisiämme. Ei etsitä syitä tai syyllisiä. Laitetaan kaikki energia tukeen ja toipumiseen. Lähipiirillä on tärkeä tehtävä toivon ylläpitäjänä silloin kun sitä on itse vaikeaa nähdä.
Apua on tarjolla Sosterissa
Muutos ja uusi pelottaa meistä useimpia. Pyydä tarvittaessa apua ja ota vastaan tukea. Yksin ei tarvitse pärjätä. Jos tunnistat itsessäsi tai läheisessäsi syömishäiriön piirteitä, ota asia puheeksi. Mikäli omat keinot eivät riitä, Sosterissa löytyy moniammatillinen syömishäiriöiden hoitoon perehtynyt tiimi sairastuneen ja lähipiirin tueksi.
Tiimissä on sairaanhoitajia, lääkäreitä, psykologeja, fysioterapeutteja, toimintaterapeutti sekä ravitsemusterapeutti. Yhteyden saa esimerkiksi Lasten ja nuorten palveluluukun kautta.
Opetellaan olemaan myötätuntoisia itseämme ja toisiamme kohtaan.
Artikkelin on kirjoittanut Sosterin lasten- ja nuorisolääkäri Maija Tuominen, joka toimii Sosterissa osana moniammatillista syömishäiriötiimiä.
Hyvinvointivinkit lapsiperheille -juttusarjassa Sosterin ammattilaiset antavat hyvinvointivinkkejä Savonlinnan seudun lapsille, nuorille ja lapsiperheille.