Muistokirjoitus | Matti Nurminen

Punkaharjulla elämäntyönsä tehnyt opettaja Matti Nurminen menehtyi 90-vuotiaana pitkälliseen sairauteen Punkaharjulla 22.4.2022. Hän oli syntynyt Mikkelin maalaiskunnan Ihastjärvellä 19.2.1932 maatalon esikoisena.

Talvisodan syttyessä Matti oli 7-vuotias ja jatkosodan päättyessä 12-vuotias. Isän ollessa koko sodan ajan rintamalla Matti joutui olemaan sekä isännän ja emännän töissä. Hän hoiti hevoset, haki taloon puut ja vedet ja sisätöissä hän saattoi kirnuta voita samaan aikaan, kun piti sylissä pikkusiskoa. Vilkkaana ja humorististen pilojen keksijänä hän osasi lohduttaa pienempiä, joskohta myös keppostella.

Kasvuvuosina hän oppi työteliäisyytensä. Matti ei sitä kertaakaan valittanut, niin kuin ei valittanut mitään muutakaan. Hän oli näköjään syntynyt ihmiseksi, joka ottaa elämän sellaisena kuin se vastaan tulee ja menee sitä päin myönteisellä ja uteliaalla mielellä.

Ihastjärven kansakoulun opettajalla Helmi Rahikaisella oli ”hulivili Matissa” pitelemistä. Kuitenkin Matille merkityksellisin ihminen perheen ulkopuolelta oli sotien aikana ja sen jälkeen tämä ”Helmi Rahikais-vainaa”, joka oli tuki ja turva, koska hän ymmärsi hänen erikoislaatuaan ja ohjasi lempeäkätisesti poikaa oikeaan suuntaan. Mikä Matista sitten tuli?

Matista tuli ”tikkutieteen lisensiaatti ja seppätieteen lehtori” kuten hän itsensä esitteli. Toisin sanoen hän opiskeli Lahden kotiteollisuusopistossa puu- ja metallialan opetustöihin erikoistuneeksi opettajaksi. Motivaatiota opiskeluun toi nuori ylioppilas Maija-Liisa Nikkinen, joka tuli Ihastjärvelle opettajaksi ja opintokerhoa pitämään 1940- ja 50-lukujen taitteessa. Avioliitto solmittiin uudenvuoden aattona 1954 ja se kesti yli kuusikymmentä vuotta Maijan kuolemaan asti 2017.

Pariskunta muutti Punkaharjulle 1950-luvun lopussa ja opettajiksi kouluun. Matti opetti puu- ja metallitöitä. Opettajana hänestä pidettiin, sillä hän suhtautui oppilaisiinsa arvostavasti ja otti heidät vakavasti; eikä hänen tunneillaan työrauhaongelmia ollut. Matin mukaan mitään hämminkiä ei syntynyt, kun pojat pääsivät isoihin työkaluihin käsiksi. Hän tiesi ja tunsi, mistä maailmasta oppilaat tulivat ja antoi heille sellaisia tehtäviä, joista oli hyötyä ja merkitystä myös kotona. Taisi opettaa perunan kasvatustakin ja maatalouskoneiden kunnossapitoa.

Matti muisteli entisiä oppilaitaan lämpimästi ja epäilemättä tunne oli molemminpuoleinen. Sitä paitsi Matti jatkoi opetustyötä vielä eläkkeelläkin. Usean vuoden ajan hän opetti Itä-Karjalan kansanopistossa käden taitoja niin kehitysvammaisille kuin maahanmuuttajataustaisille nuorille. Vajavainen kielitaito ei ollut mikään este, kun ilmaisuja ja sanastoa opeteltiin käytännössä tekemällä. Kun oppilas kysyi, mikä on lapio, sitä lähdettiin etsimään.

Matti oli monessa mukana. Liikenneturvassa toimiminen oli hänen sydäntään lähellä niin liikennekasvatustyössä kuin ajoittain myös onnettomuustilanteiden selvittelyissä. Matti koulutti itseään säännöllisesti näihin tehtäviin. Paikallisen soittokunnan puheenjohtajana hän pääsi tukemaan myös omien poikiensa musiikkiharrastusta.

Olavin retkeilijät oli Matille tärkeä osallistumisen alue. Olavin retkeilijöiden mukana hän teki pienempiä ja isompia patikointi- ja muita retkiä niin lähiseudulle kuin Lappiin. Tämän harrastuksen myötä hän opasti asiantuntevasti jo 1990-luvun alussa lähipiiriään sauvakävelyn saloihin. Myös omaehtoinen retkeily ja luonnosta nauttiminen olivat hänelle mieleen. Matin muutamat yksin tehdyt pyöräretket Lappiin, Nordkappiin asti, ovat jo legendaarisia. Talvella hän hiihti paljon. Sydänyhdistyksen aktiivina hän veti liikunnallisia iltoja ja ryhmiä vertaistuen hengessä. Hän osallistui myös sekä vaimonsa suvun sukuseuran että omien vanhempiensa sukujen tapaamisiin ja toimintaan.

Matti oli tavattoman kätevä käsistään. Häneltä syntyivät niin oma talo kuin erilaiset käytännön esineet ja leikki- ja toimintavälineet lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Ystävät ja sukulaiset saivat Matin tekemiä puuesineitä joululahjoiksi ja muutenkin.

Matti Nurminen siunattiin haudan lepoon Punkaharjun kirkossa 21.5.2022. Häntä jäivät kaipaamaan 3 lasta, 5 lastenlasta ja 2 lapsenlapsenlasta sekä suuri joukko sukulaisia ja ystäviä. Niin perhe kuin sukulaiset ja ystävät muistavat hänet aina leikkisänä ja kujeilevana, mutta myös toiset huomioon ottavana ja toisia ihmisiä hyvin kohtelevana miehenä. Hänestä pidettiin, koska hän lähestyi toisia aina hyvän kautta, välittäen. Hänen positiivinen, elämän käänteet hyväksyvä asenteensa kantoi loppuun asti. Vaikka viimeisinä vuosina muistisairaus otti hänestä hiljalleen yhä enemmän otetta, hän pysyi omana itsenään loppuun asti.

Kirjoittajat ovat Matti Nurmisen sukulaisia.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka