Henkilöstä tehty sukukirja palvelee niin perheitä kuin paikallista historiaa.
Mirjami Hyttinen, Annikki Huhta ja Marjatta Huhta (toim.) Antolan sisarukset. Saimme Lahjan, 237 sivua, Väyläkirjat 2021
Sukukirjat ovat tärkeä osa sukujen historiaa, mutta myös yleistä kulttuurihistoriaa. Ne vaativat usein runsaasti aikaa vievää tutkimusta, aineiston keruuta ja halua tallentaa tietoa.
Parhaimmillaan ne palvelevat yksityisiä ihmisiä, perheitä, sukuja, paikallista historiaa ja yleistä historiaa. Yksittäisestä henkilöstä tehty sukukirja palvelee samalla tavalla.
Lahja Antolasta (1920–1995) tehty kirja Saimme Lahjan on kunnianhimoinen kirja äidistä, jonka vaikutus oli paljon suurempi kuin koti ja oma perhe.
12-lapsisen perheen äiti oli kanslisti, luova kasvattaja ja runoilija tehden elämäntyönsä Eurajoen kristillisen opiston ja yhteiskoulun kanslistina ja kirjanpitäjänä. Työnsä ohessa hän toimi luottamustehtävissä ja mies oli tunnettu rukoilevaisherätysliikkeen vaikuttaja Oskari Antola.
Kirja on lasten kunnianhimoinen projekti koota äitinsä ja isoäitinsä tarinat yhteen ja tässä hyvin onnistuen. Kahdeksan elossa olevan lapsen ja muiden sukulaisten teoksessa on kolmessa osassa tuotu esille äidin tarina, lasten tarinoita äidistä ja Lahja Antolan tekstejä teemalla "Elämä leikkii sanoissa".
Lapset kuvaavat kauniisti äidin roolia eri elämän vaiheissa, missä mukana on elämän kaikki puolet. Rohkaisua, ystävyyttä ja leikkiä unohtamatta. Kirjan taitto, jossa teksti ja valokuvat sekä piirrokset ja lehtiartikkelikuvat kietoutuvat hyvin yhteen luettavuuden säilyttäen.
Sivulla 71 on historiaa huokuva kuva, missä musikaalisen suvun Antolan perhekuoro laulaa Helsingissä 1980 tasavallan presidentin äitienpäivän juhlatilaisuudessa, missä Lahja Antola sai ansaitun kunniamerkkinsä.
Itse en tuntenut Lahja Antolaa, mutta jälkeläisistä useat. Yksi toimi uskonnonopettajani Tuusulassa, yksi kansanopiston kollegana, muutama ammatillisena kollegana kirkollisessa työssä ja yhden kädenjälki näkyy myös Itä-Savon levikkialueella.
Luovan, hyvin koulutetun, musiikillisen ja kulttuurimyönteisen perheen yksi lapsista on vaikuttanut Savonlinnassa yli 20 vuotta. Osansa siitä luovuudesta ovat saaneet muun muassa kristillinen opisto, seurakunnan musiikkielämä ja Soroptimistiklubi.
Kirjan viimeiset sanat kuvatessaan tätä Lahjan nuorinta lasta lienevät oikea kuva koko lahjakkaasta suvusta eli "intohimoinen siltojen rakentaja ihmisten välille." Upean kirjan taitto on hänen lapsensa ja Lahjan lapsenlapsen käsialaa. Johannasta Lahja paranee.
Arvioija on mikkeliläinen kirjailija ja Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja.