Savonlinnalainen professori Anna-Liisa Elorinne on kestävän ruokavalion puolestapuhuja – Elorinne hoitaa kotitaloustieteen professuuria Joensuussa etänä: "En harkinnutkaan muuttavani Savonlinnasta pois"

Ravitsemussuositusten ja käytännön väliin jää yhä liian iso aukko etenkin palkokasvien osalta, sanoo Itä-Suomen yliopiston professori Anna-Liisa Elorinne.

Nykyisin Savonlinnassa asuva Anna-Liisa Elorinne ei ajatellut olevansa aikaansa edellä, kun hän 1980-luvulla tutki Helsingin yliopiston ravitsemustieteen pro gradu -työssään idätettyjen papujen, herneiden ja siementen ravintoarvoja. Edelläkävijyys ei tullut mieleen silloinkaan, kun Elorinne lähti 1990-luvulla mukaan Kuopion yliopiston elävän ravinnon tutkimusryhmään tekemään väitöstutkimustaan. Sen jälkeen ravitsemustutkija paneutui vegaanien ravintoaineiden saantiin.

– Tuolloin oli jo hyvin valveutuneita ihmisiä, jotka huomioivat laajasti vegaaniruokavalion vaatimukset. Nykyään vegaanius saattaa olla etenkin nuorille trendiruokavalio, jota kokeillaan vain hetki. Moni unohtaa, että ruokaa pitää myös itse laittaa ja sen ohessa tarvitaan tiettyjä ravintolisiä. Kasvipainotteiseen ruokavalioon siirtyminen on suhteellisen vaivatonta, sen sijaan vegaaniksi ryhtyminen on iso muutos, Itä-Suomen yliopiston kotitaloustieteen professori Elorinne, 63, toteaa.

Kestävä kehitys ja vastuullisuus huomioitiin kotitaloustieteessä Elorinteen mukaan jo 1990-luvulla.

– Se oli tieteeseen ja opetukseen sisäänrakennettua, ja asia on vuosien myötä vain vahvistunut. On yhä tärkeämpää tuoda esille kestävyyden ekologista, taloudellista, kulttuurista ja sosiaalista ulottuvuutta.

Suomalaisessa ruokakeskustelussa tai ravitsemussuosituksissa kestävyydestä ei kuitenkaan vielä runsaat 25 vuotta sitten puhuttu.

– Toimin 1990-luvun lopulla valtion ravitsemusneuvottelukunnan asiantuntijasihteerinä. Kun laadittiin ravitsemussuosituksia, muistan, miten eri tahoilta tuli jo tuolloin lausuntoja ympäristönäkökulmien huomioimisesta. Silloin pidättäydyttiin kuitenkin vielä tiukasti vain ravitsemuksessa.

Tutkimusten mukaan vanhemmat tekevät usein ruokaa, jota lapset syövät tai josta puoliso tykkää.

Anna-Liisa Elorinne

Tänä päivänä ravitsemus nähdään jo osana isoa kokonaisuutta ja kestävä ruokakasvatus, kasvisruoka ja ruokahävikki ovat ehkä ajankohtaisempia kuin koskaan.

– Ruokahävikistä 30 prosenttia syntyy kotitalouksissa, tutkimukset kertovat ruoan tuotannon ja kulutuksen aiheuttamasta ympäristörasituksesta, ilmastopaneelin raportin tulokset ovat hälyttäviä, Anna-Liisa Elorinne listaa syitä.

Jokainen meistä voi tehdä ilmastonmuutosta ehkäistäkseen osansa ja pyrkiä syömään kestävästi. Elorinne määrittelee kestävää ruokavaliota sellaiseksi, että se ensinnäkin täyttää ravitsemusvaatimukset eli pitää ihmisen terveenä ja hyvinvoivana. Toiseksi ruoan on oltava sellaista, että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus sitä hankkia. Kestävä ruoka on myös kulttuurin mukaista ja ympäristöystävällistä.

Nykykäsityksen mukaan kestävä ruokavalio on kasvipainotteinen ruokavalio, jossa punaisen lihan kulutus on vähäistä, Elorinne korostaa.

Suositusten ja käytännön väliin jää etenkin palkokasvien osalta iso aukko, jossa olisi täytettävää.

– Käyttö jää liian vähiin, koska emme ehkä osaa vielä valmistaa palkokasveista riittävän maukasta ja houkuttelevaa ateriavaihtoehtoa esimerkiksi lihaa sisältävän aterian sijaan.

Tässä Elorinne näkee esimerkiksi kotitalousopettajien mahdollisuuden tutustuttaa oppilaat erilaisiin palkokasveihin ja siihen, kuinka niistä valmistetaan ruokaa.

– Monissa muissa maissa pavut ja linssit voivat olla gourmetruokien aineksia.

Ruokaturva eli ruoan saatavuus, turvallisuus ja ihmisten kyky käyttää ruokaa toteutuu Suomessa toistaiseksi hyvin. Koska ruokaturva on riippuvainen globaalista ruokajärjestelmästä, riskejä on kuitenkin valtavasti (Winland-tutkimus 2019) ja uusia tulee globaalien mullistusten myötä.

– Ilmastonmuutos ja muut mahdolliset kriisit, kuten köyhyys ja konfliktit, lisäävät globaalia ruokaturvattomuutta, kun viljelyyn kelpaava pinta-ala on pienentynyt. Tällöin on ymmärrettävä, että tämä globaali ruoan tuotanto voi heijastua myös meidän ruokaturvaamme.

Elorinteen mielestä onkin tärkeää, että Suomi pidetään elintarviketuotannon osalta omavaraisena.

Ruokakasvatuksen parissa vuosikymmeniä työskennellyt professori Anna-Liisa Elorinne näkee ruokakasvatukseen liittyvän kasvatusvastuun laajana. Kansallista ohjausta saadaan valtion ravitsemustoimikunnalta ravitsemussuositusten muodossa. Ne on osoitettu erityisesti joukkoruokailuun työpaikoilla, oppilaitoksissa ja hoitolaitoksissa. Myös koulut ja kolmas sektori tekevät ruokakasvatusta.

Ravitsemuskasvatuksen hyvänä esimerkkinä Elorinne mainitsee Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen.

– Keskus on tehnyt jo vuosikymmeniä tutkimukseen perustuvaa ravitsemuskasvatusta.

Kotien rooli on keskeinen, eli kuka ruoasta päättää, sitä hankkii ja laittaa.

– Tutkimusten mukaan vanhemmat tekevät usein ruokaa, jota lapset syövät tai josta puoliso tykkää. Kotiruokailu voi näyttäytyä tasapainoiluna terveyden edistämisen ja makumieltymysten välillä.

Suomalaiskodeissa syntyy ruokahävikkiä yli 100 miljoona kiloa vuosittain. Yleisin syy on ruoan pilaantuminen. Itä-Suomen yliopistossa tekeillä olevan pro gradu -työn mukaan biojätteiden kierrättäminen koetaan hankalaksi etenkin omakotitaloissa. Biojätteet menevät sekajätteisiin, jos talossa ei ole omaa kompostoria.

Anna-Liisa Elorinteen mukaan ympäristön pitäisi olla sellainen, että kierrättäminen on mahdollista.

– Kodeissa on myös hyvä lisätä ymmärrystä siitä, että sekajätteisiin päätyvä ruoka on jo tuotantovaiheessa kuluttanut energiaa ja luonnonvaroja sekä tuottanut ympäristöä rasittavia päästöjä.

Muuten ruokahävikin pienentämisessä pätevät tutut asiat: mietitään ostoslistaa ja sitä, mitä oikeasti tarvitaan, tarkastetaan päiväysmerkinnät ja syödään ensin kohta pilalle menevät, tuunataan edellispäivän ruokaa ja pakastetaan ylijäänyttä ruokaa.

Elorinne hoitaa professuuriaan etänä – Hän ei harkinnutkaan muuttavansa Savonlinnasta pois, kun opettajankoulutus siirtyi Joensuuhun ja kotitaloustieteen professuuri sen mukana

Elokuussa tulee täyteen 25 vuotta siitä, kun Elorinne tuli Savonlinnaan kotitalouden apulaisprofessoriksi. Vuonna 2002 oppialan nimi muutettiin kotitaloustieteeksi. Elorinne oli Suomen ensimmäinen kotitaloustieteen professuuriin nimitetty.

Vuosina 2010–2014 Elorinne oli Itä-Suomen yliopiston soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen yksikön varajohtaja.

Kun opettajankoulutus vuonna 2018 loppui Savonlinnassa, myös kotitaloustieteen opetus siirtyi Joensuuhun, jossa sitä ei ennestään ollut.

Elorinne on siitä asti hoitanut professuuriaan etänä.

– En harkinnutkaan muuttavani Savonlinnasta pois. Minun omat lähiprosessini kulkevat täällä vahvasti, Elorinne sanoo.

Savonlinnassa ovat niin Elorinteen lapsenlapset kuin hänen iäkäs äitinsäkin. Hänen vanhempansa muuttivat Savonlinnaan viettämään eläkepäiviään, kun Elorinteellä oli jo täällä professuuri.

Koulutuksen siirryttyä Joensuuhun Elorinteellä oli alkuvaiheessa Joensuussa paljon palavereita, suunnittelua, rakentamista ja sisustusta. Hän kävi Joensuussa päiväseltään pari kertaa viikossa.

Koronapandemia opetti keväästä 2020 alkaen suomalaiset asioimaan etäyhteyksin, ja Elorinteenkin Joensuussa käynnit vähenivät. Hän kävi siellä lähinnä pitämässä ykköskurssilaisille kotitaloustieteen ensimmäisiä opintojaksoja. Muu hoitui pitkään etänä.

– Kunnon hoitamiselle jäi enemmän aikaa, ja matkusteluun liittyvää stressiä jäi pois. Toisaalta on tullut ahdistusta siitä, kun ei ole päässyt kommunikoimaan opiskelijoitten kanssa kasvokkain.

Nyt viidennen vuosikurssin syventävät opinnot alkavat hybridiopetuksena. Elorinne tapaa osan opiskelijoista kasvokkain Joensuussa. Osa on kuitenkin yhä etäyhteyksien päässä.

Kuka

Anna-Liisa Elorinne

Ravitsemustieteen maisteri Helsingin yliopistosta.

Ravitsemustieteen tohtori Kuopion yliopistosta.

Ravitsemustieteen dosentti Helsingin yliopisto.

Kotitaloustieteen professori Itä-Suomen yliopiston soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastolla (aiemmin Savonlinnan kampuksella).

Julkaissut useita tieteellisiä artikkeleita vegaanien ravitsemusterveydestä, kestävästä ruoasta ja kestävästä ruokakasvatuksesta.

Ollut mukana kansainvälisessä tutkimushankkeessa, jossa tutkittiin terveystiedon ja biologian oppikirjojen antamaa terveyskasvatusta. Parhaillaan meneillään kansallinen monitieteellinen kestävän ruokakasvatuksen tutkimushanke.

Asuu Savonlinnassa.

Raportti

Kestävä ruoantuotanto

EAT-Lancet-komission vuonna 2019 julkaiseman raportin mukaan ruoka on tärkein ja tehokkain yksittäinen keino vaikuttaa ihmisten ja maapallon tulevaisuuteen.

Raportissa suositellaan, että globaalisti hedelmien, kasvisten, pähkinöiden ja palkokasvien käyttö tulisi ainakin tuplata.

Punaisen lihan ja sokereiden kulutus tulisi vähintään puolittaa.

Kasviperäisen ruokavalion suosiminen, ruokahävikin puolittaminen sekä viljelysatojen parantaminen alueilla, joilla ne ovat alhaisia, voisivat yhdessä tuplata ruoan saatavuuden globaalisti ilman, että siihen käytettyä vettä tai maapinta-alaa tarvitsisi lisätä.

Suomi voisi korvata ulkomaiset riisit, soijat ja rypsit kotimaisella ohralla, kauralla, pavuilla, herneillä, rypsillä ja rapsilla.

Raportin mukaan kasvavan väestön ja silti planetaaristen rajojen sisällä pysyminen globaalisti ja paikallisesti (maapallon luonnonvarojen käyttö ja ympäristön kantokyky) vaativat uutta tarkastelua siitä, miten ja missä ruoka tuotetaan.

Lähde: Mitä Suomi voi tehdä globaalin ruokaturvan parantamiseksi? (Winland-hanke, 2019)

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka