Suruvaippa ei itse asiassa ole musta vaan varsin värikäs perhonen. Hannu Kauhanen

Tämä oli suruvaippojen kesä – Myös perhosmaailman kummajaisiin kuuluvia karttaperhosia on ollut runsaasti

Suruvaippa ei itse asiassa ole musta, vaan siinä on kauniita värejä: violettiin vivahtavaa ruskeaa, keltaista ja sinistä.

Hannu Kauhanen

Moni on loppukesästä kiinnittänyt huomiota joka puolella lenteleviin isoihin, mustiin päiväperhosiin. Näitä suruvaippoja on voinut nähdä yhtä lailla monien kaupunkien keskustoissa kuin maaseudun rauhallisilla seuduilla.

Yhdeltä seisomalta on saattanut nähdä useita suruvaippoja. Ne ovat kerääntyneett aurinkoisina ja lämpiminä päivinä mielellään hiekkateille, jolloin niiden väistäminen autolla on voinut olla hankalaa.

Suruvaippojen runsaus ei ole perhostutkija Kimmo Saarisen mukaan lainkaan paikallinen eikä alueellinen vaan valtakunnallinen ilmiö.

– Havaintoja on tullut paljon Karjalasta, Savosta ja Varsinais-Suomesta. Jopa aivan pohjoisessa Lapissa suruvaippoja on nähty, ei ehkä niin paljon kuin täällä etelämpänä, mutta kuitenkin, sanoo Imatralla Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutissa tutkijana toimiva Saarinen.

Suruvaippa ei itse asiassa ole musta, vaan siinä on kauniita värejä: violettiin vivahtavaa ruskeaa, keltaista ja sinistä.

Lämmin kesä on yksi syy suruvaippojen menestystarinalle, mutta ei Saarisen mukaan ainoa.

– Viime talvi oli aikuisina talvehtiville perhosille hyvä. Syitä on sen ja lämpimän kesän lisäksi varmasti muitakin, nämä asiat johtuvat useamman tekijän yhteisvaikutuksesta, Saarinen sanoo.

Myös muita aikuisina talvehtivia päiväperhosia on näkynyt tänä kesänä paljon.

– Nokkosperhosia, sitruunaperhosia ja neitoperhosia on ollut samoin hyvin. Nokkosperhosella on yleensä vain yksi sukupolvi kesässä, mutta tänä kesänä sillä oli eräänlainen välipolvi, jonka yksilöt eivät talvehdi. Nyt viime aikoina on ollut lennossa nokkosperhosia, jotka taas talvehtivat ja nousevat lentoon ensi keväänä lyhyeksi aikaa, Saarinen kertoo.

Nokkosperhosilla on Pohjois-Karjalassa menossa jo kolmas hyvä kesä peräkkäin. Sitä ennen ne olivat miltei kadoksissa parikymmentä vuotta.

Myös muualta tänne vaeltaneita amiraaleja on ollut liikenteessä. Amiraali ei kykene talvehtimaan Suomen oloissa, vaan hyvällä onnella pääsee joskus seuraamaan niiden syysmuuttoa etelän tai kaakon suuntaan.

Nokkosperhosilla on jo kolmas hyvä kesä menossa. Hannu Kauhanen
Neitopehonen kuuluu aikuistavehtijoihin.. Hannu Kauhanen

Perhoskesälle luonteenomaista on tänä vuonna ollut Saarisen mukaan sen lyhyys.

– Monet lajit alkoivat lentää yhtä aikaa, ja nyt lennossa on oikeastaan enää aika vähän lajeja. Saa sitten nähdä, mitä syksy tuo tullessaan, ehkä lisää vaeltajia.

Suruvaipan menestykseen on voinut vaikuttaa sekin, että lajin toukat elävät raidoilla ja muilla pajuilla, siis puuvartisissa kasveissa.

– Ne eivät kärsineet kuivuudesta niin pahasti kuin esimerkiksi monet heinät, Saarinen sanoo.

Kesän tietynlaisesta lyhyydestä tai syksyn varhaisuudesta kertoo sekin, että monet yleensä myöhemmin syksyllä lentävät yöperhoset ovat lähteneet nekin jo liikkeelle. Eräällä pihalla Joensuun keskustan tuntumassa havaittiin menneenä viikonloppuna useita siniritariyökkösiä sekä yksi kulmaritari- ja yksi keltaritariyökkönen.

Sitruunaperhosten lento alkaa olla jo ohi. Yhdessä vaiheessa heinäkuun puolella niitä oli lennossa suruvaippojen tapaan todella paljon.

Metsänokiperhoset lensivät paikoin melko runsaina vielä aikaisemmin. Myös valkoisia lanttuperhosia on ollut liikkeellä runsaasti aivan viime päiviin asti.

Hieman nokkosperhosta muistuttavia herukkaperhosia on ollut niitäkin mukavasti. Tämäkin laji talvehtii aikuisena, ja keväällä lentoon nousevat herukkaperhoset munivat tulevan kesän sukupolven, joka sitten lentää aikansa ja vetäytyy sopivaan paikkaan talvehtimaan.

Aikuisina talvehtivat perhoset kestävät hyvinkin jopa lähes 40 asteen pakkasia.

Karttaperhosten mustavalkeat yksilöt eivät talvehdi. Hannu Kauhanen

Karttaperhonen kuuluu perhosmaailman kummajaisiin. Se talvehtii koteloina, jotka kuoriutuvat keväällä tai alkukesästä.

Osa karttaperhosista kuoriutuu kuitenkin jo loppukesällä, Nämä perhoset eivät pysty talvehtimaan toisin kuin saman naaraan tuottamat kotelot, jotka siis talvehtivat.

Jo kesällä koteloistaan kuoriutuvat karttaperhoset ovat aivan erivärisiä kuin saman naaraan muut jälkeläiset. Ne ovat mustavalkoisia eivätkä oransseja, kuten koteloina talvehtivat karttaperhoset.

Keväällä näitä mustavalkoisia karttaperhosia ei siis nähdä, vain syksymmällä ja vain niitä, jotka kuoriutuvat jo ennen talvea ja tulevaa kevättä.

– Karttaperhosistakin on tullut tänä kesänä hyvin havaintoja, Saarinen sanoo.

Jos Pohjois-Karjalalle pitäisi valita maakuntaperhonen, se olisi itseoikeutetusti karttaperhonen. Vielä 1980-luvulla niitä tavattiin Suomessa vain Ilomantsin Möhkössä. Nyt laji on levinnyt jo melko laajasti Kaakkois-, Etelä- ja Itä-Suomeen.

Suruvaippaan on liittynyt paljon uskomuksia, kuten moniin muihinkin luontokappaleisiin. Usein juuri mustien otusten, kuten vaikkapa palokärjen tai korpin, on ennakoitu tuovan kuolemaa.

Sama pätee suruvaippaankin. Lajin nimi on kuitenkin suora käännös ruotsin kielestä, jossa sen nimi on sorgmantel.

– Se tulee siitä, että laji on kookas ja tummasävyinen. Käännös on suora ruotsin kielestä, Englanniksi suruvaippa on puolestaan Camberwell beauty, eikä siinä nimessä ole mitään suruun viittaavaa, Kimmo Saarinen sanoo.

Hän lisää, että Etelä-Karjalassa on ollut päiväperhosten vakiolinjaseuranta 31 vuoden ajan.

– Tämä kesä on ollut niistä neljänneksi paras, joten tällaista kokee keskimäärin kerran vuosikymmenessä.

Etusivulla nyt