Alexander Federleyn pilakuva sukunimien suomalaistamisesta. Tekstissä pilkattiin ruotsalaisten nimien vaihtoa. Fyren 12.5.1906, Kansalliskirjasto

Snellman – itäisen ihmisen puolustaja

Snellmanin jäljet Itä-Suomessa 6/10: Suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan suuri vaikuttaja Johan Vilhelm Snellman eli Kuopiossa vuosina 1843–1849. Noina vuosina pohjalaistaustainen filosofi aloitti yhteiskunnallisen julistuksensa ja kehitti kansallista sivistysohjelmaansa. Miten Snellman arvioi Itä-Suomen oloja ja miten tämän päivän Itä-Suomi voisi katsella Snellmanin silmin. Näitä asioita pohtii tässä artikkelisarjassa joukko Snellman-tuntijoita.

Meri Arni-Kauttu

Saksalainen lääkäri ja rotutukija J.F. Blumenbach oli 1700-luvun lopulla arvioinut muutaman suomalais-, mongoli- ja lappalaiskallon perusteella suomalaisten kuuluvan henkisesti kehittymättömänä pidettyyn ”mongolirotuun”.

Näkemys levisi Euroopassa ja Suomessa sitä ruokki sääty-yhteiskunnan eliitin edut. Tunnettiin epäluuloa suomalaisten mahdollisuuksia kohtaan korkeampaan koulutukseen, kyseenalaistettiin suomen kielen kehitys sivistyskieleksi ja suomenkielisten sosiaalista nousua yritettiin jarruttaa.

Ajassa yleistyvän antropologisen tarkastelutavan mukaan köyhyys osoitti köyhän väestön perinnöllistä lahjattomuutta ja kelvottomuutta.

Köyhyys johtui virkamiehistä

Snellmanin mielestä köyhyys ei ollut biologisessa mielessä perinnöllinen ilmiö tai ominaisuus vaan pikemminkin virkamiesten välinpitämättömyyden lopputulos.

Näkemys oli radikaali. Virkamieseliitti halusi kommunistiksi haukutusta, julistavasta Snellmanista eroon ja eristää hänet jonnekin Jumalan selän taakse. ”Sinut on heitetty kuin kelvoton riepu… Kuopioon… saat ahtaa järkeä ja kielioppia Savon pölkkypäihin…”. Näin kirjoitti Suomesta mielipidevainoa Ruotsiin paennut Snellmanin ystävä A. I. Arwidsson vuonna 1844.

Snellmanin näkemys oli toinen. Savo-karjalaisen kaskiviljelyalueen liepeillä Kuopiossa tuli Snellmanin toimittamasta Saima-lehdestä Suomen suunnan muuttaja.

Snellman teki selväksi, että lähimmäisiä ja ihmiskuntaa on rakastettava kansallisuudesta, uskonnosta tai rodusta riippumatta. Rotu oli suhteellinen ilmiö.

J.V. Snellmanin ajatus kansan sivistämisestä ja kielen saattaminen tasavertaiseksi ruotsin kielen rinnalle oli silloisissa oloissa vallankumouksellinen.

Sivistys merkitsisi aineellisten olojen kohentumista ja syvimmillään Snellmanin mukaan se mahdollistaisi ajan ilmiöiden ymmärtämistä ja osallisuutta omaan aikaansa elämänhallinnan osana. Vain kansakouluja kehittämällä voitiin osoittaa tie ulos köyhyydestä ja tasoittaa luokkaeroja. Juuri Suomen itäisillä alueilla kasvoi irtolaisväestö sietämättömiin mittasuhteisiin.

Kalevala kertoi suomenkielisten älystä

Kansojen ja heimojen identiteettiä määriteltiin 1800-luvulla erojen kautta. ”Spanska Flugan"-nimisessä lehdessä Snellman kirjoitti 1839 Kalevalan syntyneen Suomen mahtavimman heimon, karjalaisten keskuudessa.

Snellman piti hyvänä Ruotsin valloituksen mukana Suomeen saatua germaanista sivistysperintöä mutta piti kestämättömänä sivistyksen hedelmien olevan vain ruotsinkielisten nautittavissa.

Kalevala oli riittävä todiste suomenkielisten henkisestä kapasiteetistä ja peruste korkeamman sivistyksen avaamiselle suomenkieliselle väestönosalle.

Snellman tukeutui kunnioitetun ystävänsä, suomalais-ugrilaisia kieliä tutkivan M.A. Castrénin tutkimustuloksiin. Lääketieteessä oli yleistynyt kallonmittausten myötä luokittelu lahjakkaisiin pitkä- ja lahjattomiin lyhytkalloisiin, joihin suomensukuiset kansat luettiin.

Snellmanin mukaan rotu on suhteellinen ilmiö

Snellman katsoi Castrénin osoittaneen suomalaisten olevan eräänlainen ylimenokansa, joka ”rodullisesti” oli sijoitettavissa mongolisten ja indoeurooppalaisia kieliä puhuvien kansojen välimaastoon, lähemmäs kaukasialaisia kansoja. Mitään rodullisia tai etnisiä esteitä sivistystyölle suomenkielisten keskuudessa ei ollut.

Saimassa Snellman teki selväksi, että lähimmäisiä ja ihmiskuntaa on rakastettava kansallisuudesta, uskonnosta tai rodusta riippumatta. Rotu oli suhteellinen ilmiö.

Snellman pyrki kaikissa havainnoissaan historiallisuuteen, romantisointia hän vierasti. Omasta historiakäsityksestään, näkemyksestään suomen kansan vaiheista ja kielestä hän kirjoitti Kuopio aikana kansanomaisesti Maamiehen Ystävä -lehteen. Lyhytikäistä lehteä jäätiin kaipaamaan rahvaan keskuudessa ja sen arveltiin sytyttäneen kansan keskuudessa valistunutta lukuhalua.

Kristinusko toi Suomeen sorron

Snellmanin mukaan kristinuskon tulo murskasi kansan ja toi Suomeen henkisen ja fyysisen sorron. Tästä perintönä olisi Suomen ruotsinkielinen yläluokka, jota hän piti vieraina mahanmuuttajina. Snellman esitti, että vääryydet he voisivat sovittaa omaksumalla suomen kielen.

Snellmanin vaatimukset koettiin pääosin tyrmistyttävänä ruotsinkielisten keskuudessa ja Snellmanin ohjelman omaksuneita ruotsinkielisiä leimattiin pettureiksi.

Snellman seurasi kielitieteen, arkeologian ja lääketieteellisen antropologian tuloksia ja väitteitä ihmisroduista läpi elämänsä. Hän kiinnitti huomiota kielitieteen ja lääketieteellisen kallonmittauksen tuottamien tulosten ristiriitoihin ja piti kielitiedettä luotettavampana.

Kuka

Meri Arni-Kauttu

Filosofian tohtori.

Vapaa tutkija.

Rehtori emerita.

Rotuoppi

Köyhyys merkki heikoista älynlahjoista

Ihmisten luokittelu fyysisten ja henkisten ominaisuuksien perusteella rotuihin sai yhä tieteellisemmät muodot 1700-luvulla valistuksen ajalla. 1800-luvulla tukeuduttiin näennäistieteellisiin teorioihin.

Aatelisto ja nouseva porvaristo tarvitsivat perusteet imperialistisesti valloitettujen alueiden hyödyntämiselle. Siihen sopivat 1800-luvun toisella puoliskolla yleistyvät rotuteoriat, jotka asetettiin mm. työväestön ajamia Ranskan suuren vallankumouksen tasa-arvoihanteita vastaan.

Koska köyhyyttä pidettiin merkkinä heikommista rodullisista ominaisuuksista, epäiltiin suomea puhuvien kykyä luoda ja ylläpitää järjestynyttä yhteiskuntaa.

Suomen kieli tuli tasavertaiseksi ruotsin kanssa vasta 1902.

Etusivulla nyt