Suomessa on oltu pitkään huolissaan nuorten lukutaidon heikentymisestä. On tutkittu, että kirjoja lukenut teini osaa jopa 70 000 sanaa. Nuori, joka ei lue, voi osata vain 15 000 sanaa.
Nuoren heikko lukutaito voi vaikeuttaa jatko-opintoja ja rajoittaa elämää. Hyvä lukutaito taas vahvistaa ymmärrystä maailmasta ja antaa pohjan pärjätä nykyisessä työelämässä ja yhteiskunnassa. Lukutaito vaikuttaa jokapäiväiseen arkielämään hyvin paljon, tämän takia nuorten lukemisen puute on huolestuttavaa. Monia nuoria lukeminen ei vain yksinkertaisesti kiinnosta tai he eivät ymmärrä sen tärkeyttä.
Itse olen alkanut lukemaan parin viime vuoden aikana enemmän. Muistan, että lapsena minulle luettiin paljon. Nykyään olen alkanut lukemaan englanninkielisiä romaaneja. Minua kiinnostaa lukeminen, sillä se on täysin erilaista esimerkiksi elokuvan katsomiseen verrattuna, sillä siinä käytetään paljon mielikuvitusta ja hahmoihin pystyy perehtymään paljon syvemmin.
Tykkään lukea fiktiota ja myös tositarinoihin perustuvia kirjoja. Viimeksi luin Joan Didionin esseekokoelman White Album. Oli todella kiinnostavaa lukea 70-luvulla Life- ja Esquire-lehtiin kirjoitettuja esseitä, jotka keskittyvät kalifornialaiseen elämäntyyliin ja populaarikulttuuriin.
Olen kokenut, että kirjat, joita koulussa on tarjottu, eivät ole motivoineet minua lukemaan. Uskoisin, että yksi keino lisätä kiinnostusta kirjallisuuteen olisi se, että saisi lukea joitain vapaavalintaisia kirjoja koulussa.
Yksi asia, joka voisi motivoida nuoria lukemaan, olisi nuoria kiinnostavien tekstien, esimerkiksi rap-lyriikoiden, analysointi. Selvää on kuitenkin, että tarvittaisiin uusia keinoja nuorten lukutaidon kohentamiseksi.
Kirjoittaja on Mertalan koulun 8B-luokan oppilas, joka tutustui työelämään Itä-Savon toimituksessa.