Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Uudet uhkakuvat haastavat alueellista ja paikallista turvallisuustyötä

Maailmassa on lisääntyvästi häiriöitä ja kriisejä, jotka vaarantavat yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ja sitä kautta jokaisen suomalaisen turvallisuutta. Kulkutaudit eivät pääty tähän, sotia on jatkossakin, energia- ja ruokavarastot ehtyvät ja hybridivaikuttaminen tuottaa arvaamattomia ongelmia. Siksi on tärkeää, että osaamme arvioida, ennakoida ja estää riskejä sekä sopeutua häiriöihin valtakunnassa, alueilla ja paikallisesti.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia määrittää hyvin valtakunnallisten toimijoiden yhteistyötä, mutta heikosti alueellista ja paikallista koordinaatiota, yhteistyötä ja johtamisvastuita. Parempaa huomiota tarvitaan myös väestön oman toimintakyvyn vahvistamiseen, henkisen kriisin kestävyyden tukemiseen ja kriisin jälkeisen toipumisvaiheen onnistumiseen.

Huomiota tulee kohdistaa nykyistä enemmän alueellisen ja paikallisen turvallisuustyön onnistumiseen. Toimijoita on monia; kunnat, aluehallintovirastot, elinkeino- ja ympäristökeskukset, poliisi, elinkeinoelämä, oppilaitokset, järjestöt sekä raja- ja puolustusviranomaiset. Hyvinvointialueet tulevat uutena alueellisena toimijana mukaan alueelliseen valmiuden ja varautumisen kokonaisuuteen. Niiden tulee varautua huolehtimaan tehtävistään, esimerkiksi päivystyksistä, ensihoidosta, ikäihmisten palveluista, kriisityöstä ja kansalaisviestinnästä myös poikkeusoloissa. Tilannekuva- ja koordinaatiovastuuta on vastikään säädetty myös viidelle yhteistyöalueelle.

Uudet riskit ja monet uhkakuvat, kuten ilmastomuutos, pandemiat, zoonoosit, maahanmuutto, energian puutokset sekä syrjäytyminen, ovat useaa turvallisuustoimijana koskettavia. Tarvitaan vahvaa toimintojen yhteensovittamista ja yhteistyötä.

Äkillisten kriisien lisäksi yhteistyötä, koordinaatiota ja johtamista tarvitaan myös arjen turvallisuuden edistämisessä. Arjen turvallisuus tarkoittaa paikallisen ja päivittäisen elämänmenon häiriötöntä sujumista.

Yhteistyöstä ja verkostomaisesta toiminnasta on saatu hyviä kokemuksia Lapin Arjen turvaa -mallista, jonka avulla kytketään eri toimijat saman tavoitteen – turvallisen arjen – lisäämiseen alueellisella ja paikallisella tasolla.

Paikallista osaamista on lisätty ja siten vahvistettu myös kansalaisten kriisinkestävyyttä.

Arjen turvaa -mallin ydin on verkostotyö kuntien, viranomaisten, järjestöjen ja elinkeinoelämän kesken. Paikallisia ja alueellisia voimavaroja suunnataan sovitusti laaja-alaiseen turvallisuustyöhön. Turvallisuustyön tavoitteet ovat yhteisesti sovittuja. Paikallinen toiminta on kytketty osaksi alueellista hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden toimeenpanosuunnitelmaa, jossa sovitaan yhdessä keskeiset tavoitteet, toimenpiteet ja vastuut.

Esimerkkejä Lapin turvallisuustoimijoiden yhteistyöstä ovat kyläyhdistysten ja kylätalotoiminnan vahvistaminen ja yhdessä kuntien, poliisin ja ammattikorkeakoulun kesken toteutuva nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Paikallista osaamista on lisätty ja yhdistetty voimavaroja ja siten vahvistettu myös kansalaisten kriisinkestävyyttä.

Esimerkiksi yhteisestä arjen turvasta sopii myös koronapandemiassa Lapin matkailuelinkeinon ja alueen terveysviranomaisten yhteinen tieto ja tilannekuva. Tällä edistettiin matkailun terveysturvallisuutta, vältettiin riskit laajasta koronan leviämisestä väestöön ja mahdollistettiin myös elinkeinon toipumista kriisistä.

Viranomaistoiminnan ja elinkeinoelämän ohella yhteistyöhön on kytketty vahvasti kansalaisjärjestöt, jotka ovat mukana alueellisessa ja paikallisessa valmiuskoulutuksessa. Järjestöjen auttamisen muodot materiaalisen avun jakamisesta henkiseen kriisiapuun ja sosiaaliseen tukeen ovat tärkeä osa turvallisuustyötä.

Lapin Arjen turva -malli kytkee turvallisuustyön toimijat tiiviisti toisiinsa ja resurssien kohdentamisesta sekä yhteisistä tavoitteista sovitaan. Näin toimijat ovat kriiseissä ja arjen turvallisuustyössä vahvempia ja kyvykkäämpiä kuin yksin tai hierarkioihin ja tiukkaan työnjakoon perustuvassa toiminnassa.

Hyvinvointialueiden perustaminen osuu haastavaan ajankohtaan. Hyvinvointialueilla keskitytään nyt oman organisaation luomiseen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen järjestämisvastuun haltuunottoon. Kun aikataulu on kiireinen, riskinä on kääntyminen sisäänpäin, jolloin yhteistyöverkostoihin liittyminen ja niiden kehittäminen jää toissijaiseksi.

Hyvinvointialueet tarvitaan mukaan yhteiseen turvallisuustyöhön ja parhaimmillaan hyvinvointialueesta kehittyy taitava verkostotoimija. Tämä lisää turvallisuustyön muutosjoustavuutta ja yhteiskunnan kriisinkestävyyttä alueellisesti ja paikallisesti.

Elli Aaltonen

YTT, dos., työelämäprofessori

Tampereen yliopisto

Miia Palo

Yleislääketieteen erikoislääkäri, terveysjohtaja

Lapin hyvinvointialue