Itä-Savossa uutisoitiin otsikolla Lakiesitys Savonlinnan päivystävän sairaalan pysyvästä luvasta lähti lausuntokierrokselle. Mielestäni tällainen otsikointi on hyvin harhaanjohtavaa, jos todellista tilannetta ei tunne.
Sosiaali- ja terveysministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle lakiluonnoksen, jossa laki sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 59 §:n muuttamisesta uudistettaisiin siten, että poistetaan määräaikaisuus mahdollisuudesta ylläpitää Savonlinnan keskussairaalaa vuoden 2032 loppuun asti.
Puheissa olen kuullut usein, että nyt ollaan muuttamassa terveydenhuoltolakia, jossa määritellään sairaaloiden päivystysten tasoja. Todellisuudessa terveydenhoitolakia ei kuitenkaan olla muuttamassa. Sen sijaan muutos koskee toimeenpanolakia eikä terveydenhuoltolakiin ole tulossa kirjausta, että olisi mahdollista ylläpitää ympärivuorokautista sairaalaa Savonlinnassa.
Terveydenhuoltolaissa luetellaan kolmetoista laajanpäivystyksen sairaalaa, joista viisi toimii myös alueensa yliopistollisena sairaalana. Muissa nykyisissä keskussairaaloissa toimii yhteispäivystys. Laajanpäivystyksen sairaalan päivystyksen erikoisalat ja palvelurakenne määritellään tarkasti erillisellä asetuksella. Yhteispäivystysyksiköissä päivystävät erikoisalat voidaan taas tietyin reunaehdoin päättää paikallisten tarpeiden mukaisesti.
Terveydenhuoltolaissa on myös kohta, jossa todetaan, että yliopistolliset sairaanhoitopiirit ja vuoden 2023 alusta yliopistolliset hyvinvointialueet voivat ylläpitää alueellaan useampaa yhteispäivystysyksikköä omissa sairaaloissaan.
Nyt lausuntokierroksella olevan toimeenpanolakiluonnoksen mukaan mahdollisuutta ylläpitää useampaa yhteispäivystysyksikköä Etelä-Savon ja Lapin hyvinvointialueilla ei haluta kirjata suoraan terveydenhuoltolakiin. Tämä on erittäin huomionarvoinen seikka ja herättää kysymyksen miksi näin?
Onko nykyisellä eduskunnalla ja hallituksella oikeasti tahtoa tehdä muutosta, jolla Savonlinnan sairaalan tulevaisuus turvattaisiin. Kun sote-lait eduskunnassa aikanaan menivät läpi, samalla eduskunta hyväksyi sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuman, ”eduskunta edellyttää, että hallitus turvaa Kemin ja Savonlinnan sairaaloiden riittävän palvelutason ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin sen varmistamiseksi.”
Näin ollen päätös kahden tällaisen yksikön ylläpidosta ei ole yksin Lapin ja Etelä-Savon hyvinvointialueen asia.
Nyt esitetään, että niin sanottuun toimeenpanolakiin muutetaan 59§ siten, että Lapin ja Etelä-Savon hyvinvointialueet voivat ylläpitää useampaa kuin yhtä ympärivuorokautisesti päivystävää yhteispäivystysyksikköä sairaaloidensa yhteydessä. Mikä tässä esityksessä sitten on ongelma?
Uutena kirjauksena esitetään samaan lainkohtaan kriteeriksi, ”jos väestön palvelutarve sitä edellyttää ja enemmän kuin yhden yksikön ylläpito ei vaaranna laissa säädettyjen hyvinvointialueen toiminnalle asetettujen edellytysten noudattamista ja velvoitteiden täyttämistä.” Lisäksi Järjestämislain 36 §:n nojalla päivystyksen järjestäminen on asia, josta sovitaan yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden välillä yhteistyösopimuksessa.
Näin ollen päätös kahden tällaisen yksikön ylläpidosta ei ole yksin Lapin ja Etelä-Savon hyvinvointialueen asia, vaan päivystyksen kokonaisuudesta sovitaan yhteistyösopimuksessa eli hyväksyntä useammalle päivystyspisteelle Etelä-Savossa tulee hyväksyttää Pohjois-Karjalassa, Keski-Suomessa sekä Pohjois-Savossa.
Hyvinvointialueiden rahoituslakia ja -kriteereitä ei olla kuitenkaan Etelä-Savon ja Lapin hyvinvointialueiden osalta muuttamassa mitenkään. Rahoituksen laskentaperusteet ja kriteerit ovat siis kaikille alueille samat luukuun ottamatta todennäköistä muutosta yliopistollisten alueiden osalta.
On täysin selvää, että kahden ympärivuorokautisesti päivystävän yhteispäivystysyksikön ylläpitäminen on kalliimpaa kuin yhden. Pelkän päivystyksen ylläpidon kustannuksiksi Etelä-Savossa ja Lapissa on laskettu olevan yhteensä noin 12 miljoonaa euroa vuodessa. Toki olemassa oleva päivystys vaikuttaa muuhunkin sairaalaan palveluvalikoimaan kustannuksia lisäävästi.
Jos sairaalassa ei ole ympärivuorokautista keskeisten erikoisalojen päivystystä, niin nykyisen lainsäädännön mukaisesti ei voisi esimerkiksi tehdä leikkauksia nukutuksessa tai muita vaativia toimenpiteitä. Kyseessä olisi tuolloin terveyskeskussairaala, jossa päivystää yleislääkäri tai akuuttilääketieteen erikoislääkäri.
Etelä-Savon hyvinvointialue on antamassa lausuntoa tähän toimeenpanolakiluonnokseen ja lähtökohtana tulisi ilman muuta olla, että laki kirjataan velvoittamaan Mikkelin keskussairaalan päivystyksen lisäksi ylläpitämään Savonlinnan keskussairaalan nykyinen päivystys.
Mikäli laki olisi kirjoitettu velvoittavaan muotoon olisi valtion osoitettava myös rahoitus asetettuun velvoitteeseen. Mielestäni tällä mitataan myös todellinen Etelä-Savon päättäjien yhteistyön tahtotila.
Julkisuudessa on ollut myös keskustelua, että soteen liittyvä rahoituslaki ”avataan” yliopistollisten hyvinvointialueiden osalta ja että tässä yhteydessä pitäisi lakiin kirjoitettuja rahoituskriteereitä muuttaa niin sanottujen olosuhdetekijöiden osalta siten, että muutos toisi lisärahoitusta Savonlinnan sairaalan ylläpitämiseksi.
Ajatus on hyvä, mutta tämäkin lakiluonnos on jo lausuntokierroksella ja lausuntoaika päättyy jo lokakuussa. Mikäli rahoituslain muutos aiotaan hyväksyä vielä istuvan eduskunnan aikana, on lakiesityksen oltava käytännössä esittelyssä jo marraskuun puolessa välissä. Nyt lausuttavana olevassa luonnoksessa ei ole mitään esitystä valmisteltuna olosuhdetekijöiden muuttamiseksi.
Savonlinnan keskussairaalan toiminnot siis jatkuvat vielä, mutta tulevaisuus on kuitenkin auki. Edunvalvontatyötä siis vielä riittää ja vaikka moni jo toivoisi, että sote ei hallitse politiikkaa niin seuraava eduskuntakin löytää pöydältään isoja soteen liittyviä kysymyksiä.
Panu Peitsaro
Etelä-Savon hyvinvointialueen hallituksen jäsen (liik.),
hallintoylilääkäri
Savonlinna