Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Lähimmäisrakkaus, kohtalokysymykset ja usko Jumalaan

Ainakin Esko Aspivaara ja Toivo Loikkanen ovat julkisesti pohdiskelleet niin sanottuja elämän suuria kysymyksiä, joista otsikossa kerrotaan (Itä-Savo 22.9.). Ainakin seuraavaa kirjoituksissa silloin ilmeni:

Nasaretilainen ei raamattukertomuksessa auttanutkaan hätää kärsivää, mukamas ennalta joku – ei esimerkiksi geenit – on määrännyt ihmisen elon ja kuoleman jälkeisyydenkin, hyvä ja kaikkivaltias antaakin pahaa tapahtuvan.

Kun tällaisia havaintoja syntyy – ja niitähän syntyy, niin siitä voi päätellä: Nykyaikaisen ja nykytieteitä tuntevan ihmisen ei kannata edes kiinnostua sellaisesta kuin Jumala. Parempaa on esimerkiksi uskoa salaliittoteorioihin, joiden mukaan kaiken maailman riistovaltiaat ja kotityrannitkin ovat uskonnollisilla julistuksillaan ja sellaisilla huijanneet tai vaikka aivopesseet alaisiaan – ja se on koko totuus.

Merkittävää tässä on se tunnettu ilmiö, että jos esimerkiksi edellä kuvattua uskoa markkinoivalle tai markkinoiville yrittää sanoa eriävän mielipiteen, niin tilanne menee vain juupas-eipäs-puheiksi tai samanlaiseksi kuin yritettäessä sanoin vakuutella vainoharhaiselle sairaalle, että kyseinen vainoamisen kohteena oleminen on harhaa.

Edellisistä herää kysymys: Mitä mahdollisuuksia on saada nykyistä yleisemmin hyväksytyksi sellainen, että omaa uskoaan, vakaumustaan yms. ei voi mielipiteitä tai väitteitä julistamalla kertoa.

Voi kyllä esittää niitä mielipiteitään ja viisauksiaan mutta uskoa voi toteuttaa vain omalla elämisellään ja elintavoillaan. Niin ketäpä kiinnostaa?

Juhani Heiska

Savonlinna