Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Luontokolumni Pidempää rantaviivaa kohti

Loppukeväällä saamastaan ideasta innostuneena vaimo haki läheisen sillanpielen rantavedestä muutaman uppopuukepakon ja ämpäriin joitain vesikasveja. Noilla luonnosta saaduilla emmeillä kohensimme viime kesänä hankittua 600 litran vetoista piha-allastamme. Saimme – tai rehellisemmin sanottuna vaimo sai – kaivo- ja sadevedellä täytetyn altaan vaikuttamaan varsin luonnonmukaiselta. Mutta emmepä silloin olleet tietoisia tilanteesta, joka siinä sivutuotteena kehittyi.

Kun rantakasvit kevään ja alkukesän aikana ryhtyivät työntämään kukintojaan, vesikirput säntäilemään veden pinnalla ja muutamat sudenkorennot saalistelemaan vedestä onnistuneesti kehittyneitä hyttysiä, saatoimme istuskella tämän kotikutoisen lampareen äärellä pitkiäkin toveja seuraamassa moninaisten vipeltäjien elämänmenoa.

Jokseenkin samoihin aikoihin kun vedessä alkoivat meloskella erinäköiset sukeltajahyönteiset, ryhdyimme kummastelemaan mitä ovat nuo puolenkymmentä läpikuultavaa, pitkulaista menijää. Ne selvästi karttoivat tummia, viiden sentin kolikon kokoisia sukeltajia jotka säntäilivät hurjalla nopeudella äkkinäisesti suuntaansa vaihdellen.

Mysteerieliöt alkoivat ennen keskikesää saada muotoa; kalanpyrstön ja pääpuoleen yhä erottuvammat silmät. Evät jäivät vielä silloin ihmissilmiltä piiloon. Pähkäilimme, miten ihmeessä kalat ovat kulkeutuneet piha-altaaseemme. Ei siihen kauan tarvinnut syytä etsiä; todennäköisesti jokin kevätkutuinen on laskenut mädin ja maidin aivan rantaveteen kasville, josta se on ämpärissä kulkeutunut meille.

Syyskuun loppupuolella kalat ovat kehittyneet jo siinä määrin, että joku kalaoppinut varmasti osaisi nimetä lajin kohdilleen. Jos meiltä ja muutamalta kalojen kanssa tekemisissä olleelta kysytään, niin varovaiset arvaukset kallistuvat hauiksi, ovat ne siinä määrin tasaisen pitkulaisia voimakkaanoloisine pyrstöineen.

Aluksi kaloja uiskenteli neljä tai viisi, mutta noin kuukausi sitten silmiin osui vain kolme elinvoimaista yksilöä. Ainakin rantakäärmeet ovat oivaltaneet tämän tekoaltaan, joten syyllinen harvennukseen saattaa löytyä tältä sektorilta eli matelijoista.

Kesän kallistuessa syyspuoleen alkoi vaimo olla kaloista huolissaan. Onko niillä liian ahdasta, riittääkö ravinto. Tässä siis kävi kuten niin monesti, kun ottaa tai puolivahingossa saa jonkun luonnonvaraisen otuksen hoteisiinsa; huoltahan siitä koituu mikäli välittää tuosta ”hoteistetusta”.

Olemme viime päivät hioneet strategiaa, miten vapauttaa kalat vahingoittumattomina luonnolliseen ympäristöönsä. Jämärullallinen vihreää ikkunahyttysverkkoa levitetään ja upotetaan altaaseen. Sillä paimennetaan trio toiseen päätyyn, samalla ujuttaen verkkoa pohjalle. Sitten varovainen nosto pintaa kohti. Vaaksan halkaisijaltaan oleva kauha tai siivilä lienee otollisin työkalu kaappaukseen ja vieressä odottaa ämpärillinen allasvettä. Toisin sanottuna pyrkimys on kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun.

Pitäkää peukkuja!

Kirjoittaja on sulkavalainen luontoharrastaja.