Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Esko Aspivaaralle elämän tarkoituksesta ja vähän muustakin

Lämmin kiitos Esko Aspivaaralle, joka huomioi 12.9. Itä-Savossa olleen kirjoitukseni ja teki sen ystävällisellä tavalla (Itä-Savo 20.9.). Aspivaara nosti esille monia kysymyksiä, jotka ovat askarruttaneet myös teologeja ja muita elämän perimmäisiä kysymyksiä pohtivia kautta aikojen. Ainakin osa kysymyksistä on tuttuja myös rippikouluista, joissa nuoret hyvin aktiivisesti ja avoimesti nostavat tällaisia esille.

Aspivaara nosti esille samarialaisen naisen ja sen, että Jeesus ei olisi auttanut häntä. Asia on oikeastaan päinvastoin: Jeesus nosti esille samarialaisia esimerkkeinä useaan kertaan ja Aspivaaran viittamassa tilanteessa myös lopulta auttoi kanaanilaista, ei samarialaista, naista ja ylisti tämän uskoa – mikäli tarkoitamme samaa tilannetta (Mt. 15:21–28). Jeesus oli syrjittyjen, köyhien, syntisinä pidettyjen, halveksittujen, naisten, lasten, ulkopuolisina pidettyjen ja muukalaisten ystävä. Tämä piirre nostetaan esille erityisesti Luukkaan evankeliumissa.

Yksi vaikea kysymys on predestinaatio eli ennaltamääräämisoppi. Sen Aspivaara kuvaa ”mutkat oikoen”. Kirkkomme ei opeta asiaa hänen kuvaamassa muodossa. Meilläkin puhutaan Jumalan suunnitelmasta ja siitä, että sellainen on jokaisen ihmisen kohdalla. Tämä on kaunista hengellistä puhetta ja teologisesti samalla hieman ”löysää”. Ihminen kääntyy Lutherin mukaan aina pois Jumalasta ja on kadotettu, mutta voi Jumalan työn ja evankeliumin kautta löytää Kristuksessa pelastuksen ja ikuisen elämän.

Opetamme Jumalan kaikkivaltiutta ja samalla opetamme, että Jumala on salattu. Joissakin hengellisissä piireissä mennään hyvin pitkälle ja liian pitkälle selostamaan, mitä ja miten Jumala kaiken tekee ja millainen hän on.

Yksi vaikea kysymys on predestinaatio eli ennaltamääräämisoppi.

Kirkkomme uskon pohjalta on suostuttava myös siihen, että Jumala on sekä mysteeri että itsensä ilmoittanut Jumala. On suostuttava siihen, että tiedämme ja ymmärrämme vähän ja joistakin asioista emme juuri mitään.

Aspivaara nostaa esille myös perinteisen teodikea-ongelman: Jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, miksi tapahtuu pahaa, miksi Jumala sallii pahan? Kysymyksen toiseen osaan voimme vastata, että me ihmiset aiheutamme täällä maailmassa kärsimystä ja sitä aiheutuu myös elinolojen vuoksi.

Miksi Jumala sallii pahan, on vaikeampi asia. Kristillisen uskon sanoma antaa meille ainakin selvän tehtävän taistella pahaa vastaan ja kärsimyksen vähentämiseksi. Lopulta Jumala voittaa kaiken pahan ja hän on läsnä myös elämän ja maailman pimeydessä (ns. ristin teologia).

Entä se elämän tarkoitus? Itse olen löytänyt siihen tiivistelmänä vastauksesi, että se on uskoa, toivoa ja rakastaa! Miksi jonkun elämä päättyy varhain, lapsena, nuorena tai aikuisena? Siihen minulla pappina ja ihmisenä ei ole vastausta.

Toivo Loikkanen

Rovasti

Savonlinna