Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pääkirjoitus Kaivoslaki ei tule kerralla kuntoon

Uuden kaivoslain valmistelu on ollut hallitukselle vaikea paikka. Nyt se viimein on saatu pullautettua eduskunnan käsittelyyn. Ehkä vaalikauden loppuun mennessä tulee jopa valmista.

Lakiluonnoksessa on useita parannuksia nykytilaan nähden. Kyse on kuitenkin selkeästi kompromissista. Muutospaineita ja -toiveita jää seuraavienkin eduskuntien riideltäväksi.

Myös Etelä-Savossa lain valmistelua on seurattu silmä kovana. Saimaan alueen kaivoshankkeet ovat nostaneet ihmiset ja monet kunnatkin vaatimaan luontoarvojen parempaa huomioimista kaivosalan sääntelyssä.

Nykyisen lainsäädännön ajatusmaailma on jossain sadan vuoden takana. Päivitys 2000-luvulle on totisesti tarpeen. Vaikka lakiesitys ei tällaisenaan ole täydellinen, sen hyväksyminen olisi askel oikeaan suuntaan.

Yksi selkeä parannus lakiesityksessä on kuntien aseman vahvistuminen. Jos laki hyväksytään, kaivos edellyttää kunnan hyväksymää kaavaa. Jatkossa paikalliset ihmiset pääsevät siis osallistumaan siihen harkintaan, sopiiko kaivos jollekin alueelle vai ei. Malmin etsintään kunta ei edelleenkään voi puuttua. Myös esimerkiksi maanomistajien asemaan ja ympäristönsuojeluun tulee parannuksia. Näiltäkin osin korjattavaa toki jää.

Kaivosteollisuus on ristiriitainen toimiala. Onkin helppo ennakoida, että vääntö yksityiskohdista jatkuu vielä eduskuntakäsittelyn aikana.

Suomi tarvitsee metalleja ja maailma tarvitsee metalleja. Emme me voi kieltää kaivostoimintaa ja tuoda kaikkia metalleitamme ulkomailta. Yhtä selvää on, että kaivostoiminta aiheuttaa suuria vaikutuksia ympäristöön ja kaivospaikkakuntien ihmisiin.

Aiheutuvat haitat pitää minimoida ja kaivoksen ylläpitäjän vastuuta tiukentaa. Lisäksi jokaisen yksittäisen kaivoksen hyväksyttävyys pitää punnita suhteessa haittoihin ja hyötyihin.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan sai suomalaiset havahtumaan uudella tavalla kaivostoiminnan turvallisuuspoliittiseen ulottuvuuteen. Uusi pohdittava kysymys on esimerkiksi, keiden haluamme omistavan Suomessa toimivat strategisia mineraaleja louhivat kaivokset.

Entä haluavatko Suomi ja Eurooppa olla riippuvaisia esimerkiksi Kiinasta tuotavista harvinaisista maametalleista?