Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Kunta 2023 – katse asukkaiden hyvinvointiin, päättäjät!

Vuosi 2023 lähestyy. Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät valtion maksettaviksi eli hyvinvointialueiden hoitoon. Kuntien vastuulle jäävien menojen kokoluokat eli meno-osuudet valtakunnallisin luvuin: perusopetus 36 prosenttia, varhaiskasvatus 23, tekniset palvelut ja yleishallinto 10, työllisyyden ja elinkeinoelämän edistäminen 12, toinen aste 7, kulttuuri ja vapaa sivistystyö 6 ja liikunta-, ulkoilu- ja nuorisopalvelut 6. (lähde: Uuden kunnan talous, Kuntaliitto, Tilastokeskus, Kuntien ja kuntayhtymien vuoden 2020 kustannukset).

Kunta hoitaa jatkossakin myös laajaa ja vastuullista ns. ennaltaehkäisevää työtä, johon tulee panostaa. Osa tehtävistä on lakisääteisiä, mutta paljon on myös toimia, jotka perustuvat päättäjien arvovalintoihin.

Väestön ikääntymisestä johtuva menopaine siirtyy kunnilta hyvinvointialueille, mutta on muistettava, että kaikkien ikäryhmien henkisen ja fyysisen terveyden ylläpitoon liittyviä tehtäviä on myös kunnalla. Hyvinvointia lisääviin palveluihin kuten monialaiseen kulttuuriin, yhteisön turvallisuuden takaamiseen, osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollistamiseen tulee löytyä tahtoa ja euroja.

Kunta voi itsehallintoonsa perustuen ylläpitää lainsäädännön edellyttämää tasoa parempia palveluja. Näin toimien kunta voi profiloitua positiivisesti suhteessa muihin kuntiin. Houkuttelevuuteen vaikuttavat jatkossakin muut asiat kuin veroprosentti. Mikäli väestöpohja verotuloineen ei riitä kunnan tehtäviin, yhteistyö kuntien välillä tiivistynee, ehken jopa yhdistymiset ovat tulevaisuutta.

He istuvat ns. molemmin puolin pöytää.

Keskiössä ovat kuitenkin vallan kahvassa olevat päättäjät, he päättävät, mihin kunnan tulot käytetään ja kohdennetaan. Lakisääteisten velvoitteiden rinnalla on kehityttävä: uusia ratkaisuja, uutta ajattelua ja uudenlainen palvelutarjotin. Erityisesti tämän olettaisi olevan niiden kuntapäättäjien intresseissä, jotka ovat myös aluevaltuutettuina ratkaisemassa sote-palvelujen tulevia haasteita Etelä-Savossa.

Kun kunnan oma tontti on ensin hoidettu hyvin eli palvelut vaikuttavia ja saatavilla, on ehkä aluevaltuustossa mukavampi tarkastella tilastolukuja ja päättää sote-palveluista. Osoittelematta, syyttelemättä mitään tahoja kulueriksi tai syyllistämättä sote-toimijoita tehottomiksi.

Aluevaltuustoon valittiin useita kuntapäättäjiä. On suotavaa, että he tunnistavat oman roolinsa kahtalaisuuden. He istuvat ns. molemmin puolin pöytää. He rakentavat toivottavasti kunnassa terveyttä edistäviä kuntalaisten palveluja strategiaan kirjoittamillaan tavoitteilla ja budjettiin määritellyillä rahoituksilla.

Toisaalta he ovat myös aluevaltuutettuja, jotka näkevät kunnassa toteutettujen palvelujen tulokset ja vaikuttavuuden hyvinvointialueen tilastoissa: sairastavuus, lastensuojelun asiakasmäärät, päihde- ja mielenterveyspalvelujen tarpeet jne. Kuntapäättäjinäkin toimivat aluevaltuutetut voivat totutella katsomaan suoraan ”villakoiran ytimeen” eli ovatko heidän itse päättämänsä oman kunnan palvelut asukkaiden tarpeiden mukaisia, tarjonta riittävää ja vaikuttavaa.

Julkisen rahan on riitettävä kuntalaisten palveluihin, ovatpa ne se kunnan tai hyvinvointialueen taloudessa. Palvelujen käyttö kuntalaisten näkökulmasta on jatkumo, joka alkaa kotikunnasta ja jatkuu hyvinvointialueelle. Käytännön tasolle vietynä: yksittäisen kuntalaisen hyvinvointia voi edistää tai sairastumista jouduttaa jopa se yksittäinen tapahtuma, että nouseeko se lippu salkoon vai ei.

Jokainen kunnassa toimiva päättäjä voi teoillaan tehdä kuluja tai säästöjä. Sydämen kysymys on: huolehditko, että kuntalainen tulee nähdyksi tai kuulluksi arvokkaana – yksilöllisine tarpeineen ja toiveineen. Hyvinvointia kohti, yhdessä.

Merja Mustonen

VTM, AmO, äänestäjä, kuntalainen