Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Metsäpolitiikkaa on muutettava

Kommentoin Itä-Savossa 27.7. julkaistua uutista. Olen Sääminkin-seuran ilmastosymposiumissa puhuneiden Petteri Taalaksen ja Janne Laineen kanssa eri mieltä siitä, etteikö Suomen metsien käyttöä pitäisi muuttaa.

Tilastokeskuksen mukaan Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt eivät ole vähentyneet vuoden 2010 tasosta, jos otetaan huomioon maankäyttösektorin päästöt. Vuonna 2021 maankäyttösektori on muuttunut ensimmäistä kertaa nettonielusta päästölähteeksi.

Uusien lukujen taustalla ovat korkeat hakkuutasot, hakkuutavat, puuston kasvun hidastuminen sekä tarkennukset laskutavoissa. Metsien käyttöä tulisi siis todella muuttaa.

On selvää, että yksin Suomen hiilinieluja parantamalla ei voida poistaa hiiltä ilmakehästä tarpeeksi, jotta se näkyisi suoraan ilmaston tilassa. Ilmaston kuumentaminen on kuitenkin globaali ongelma jossa kaikkien pitää tehdä osansa, etenkin eniten päästöjä tuottaneiden varakkaiden valtioiden.

Mikä konkreettisesti johtaa tuotannon lisääntymiseen eri alueilla.

Taalaksen mukaan metsäteollisuustuotteiden valmistuksen vähentäminen Suomessa johtaisi tuotannon lisääntymiseen maissa, joissa metsiä ei uudisteta eikä tuotanto ole yhtä puhdasta kuin Suomessa. On monimutkainen yhteiskunnallinen kysymys, mikä konkreettisesti johtaa tuotannon lisääntymiseen eri alueilla. On determinististä väittää, että tuotanto jollain alueella lisääntyy automaattisesti, kun sitä vähennetään toisaalla. Esimerkiksi Intiassa, Goan osavaltiossa, yli puolet rautamalmikaivoksista on suljettu viimeisen vuosikymmenen aikana asukkaiden sinnikkään vastarinnan ansioista. Tätä ei olisi voinut mikään malli ennustaa.

Taalaksen mainitseman hakkuuvuodon lisäksi myös hiilivuodosta eli likaisen teollisuuden siirtymisestä kehnomman regulaation maihin peloteltiin paljon. Empiirisesti tarkasteltuna se on kuitenkin jäänyt vähäiseksi ongelmaksi.

Lisäksi Taalas puhuu metsistä vain hiilinieluna jättäen huomiotta luonnon monimuotoisuuden tuhoutumisen. Luontokadon vuoksi riskit vaikeasti ennakoitavissa oleville, suurille ja peruuttamattomille muutoksille luonnonjärjestelmien toiminnassa kasvavat jatkuvasti. Suomessakin noin 12 prosenttia arvioiduista lajeista ja lähes puolet luontotyypeistä ovat uhanalaisia.

Puuraaka-aineelle on mitä todennäköisimmin tarvetta jatkossakin. Suomen metsäteollisuus on myös monessa asiassa parempaa kuin monen muun maan metsäteollisuus. On kuitenkin selvää, että nykyisellään se ei ole kestävää. Maankäyttösektori on saatava päästölähteestä nieluksi ja elämän kuihtuminen metsissä on saatava pysähtymään.

Tellu Loikkanen

Globaalin kehitystutkimuksen opiskelija

Helsingin yliopisto