Päätoimittajalta Kotimaisen ruuan tulevaisuus on yhteinen asia

Savonlinnalaisen maitotilallisen Sanna Hämäläisen opinnäytetyö on huolestuttavaa luettavaa.

Hämäläinen selvitti Oulun ammattikorkeakoulun Maaseudun kehittäminen -tutkinto-ohjelmaa varten, mitkä ovat suurimmat kehittämisen esteet itä- ja keskisuomalaisilla kotieläintiloilla työhyvinvoinnin näkökulmasta.

Rahan vähyys sekä jaksaminen nousivat selkeästi suurimmiksi syiksi, mutta henkistä taakkaa lisää merkittävästi myös sosiaalisen median ja julkisen keskustelun negatiivisuus.

Työn kuormittavuus etenkin kotieläintiloilla on helppo ymmärtää. Selvityksen mukaan keskimääräinen viikkotyöaika on 51 tuntia ja sesonkiaikana määrä nousee jopa 89 tuntiin. Halua kehittää tilaa ja tuotantoa on monella, tulevaisuuteen katsovalla aktiiviviljelijällä, mutta uupumus asettaa liian usein inhimilliset rajat.

Jatkuvasti kasvavien kustannuspaineiden keskellä lisätyövoiman palkkaaminen tai työtä helpottavien koneiden hankintakaan ei ole mahdollista. Erityisen huolestuttavaa on, että Hämäläisen selvityksen mukaan liian harva hakee uupumukseensa apua.

Kysymys on suomalaisen ruuantuotannon tulevaisuudesta. Maatilojen määrä vähenee maassamme vuosi toisensa perään. Viime vuonna lopettaneita tiloja oli Luken maatalous- ja puutarhayritysten rakenne -tilaston mukaan lähes 900. Tiloja on jäljellä vajaa 42 800 ja niistä valtaosa 85 prosenttia on edelleen perheviljelmiä, ja siksi ne ovat myös haavoittuvimpia.

Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa kotimaisen ruuantuotannon toimintakyvystä on syytä pitää kiinni. Kysymys ei ole vain yhden elinkeinoalan tulevaisuudesta, vaan myös huoltovarmuudesta eli siitä, että Suomessa riittää ruokaa omasta takaa kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Suomalaista, puhdasta ja eettisesti kasvatettua ruokaa arvostetaan ja pidetään turvallisena. Ne ovat arvoja, joiden varaan moni muu ala voisi rakentaa kannattavan ja kehitettävän yritystoiminnan. Maataloudella on myös oltava siihen mahdollisuus. Työhönsä uupuvan viljelijän harteille vastuuta kotimaisen ruuan riittävyydestä ei yksin voi langettaa.

Ukrainan sota on laittanut monia asioita ja arvoja uuteen järjestykseen. Toivottavasti myös oman ruuantuotantomme vahvistaminen ja turvaaminen saa niin alkutuotannon, jalostuksen kuin kaupan toimimaan viimein yhdessä. Aikaa ei ole enää hukattavana.

Kirjoittaja on Itä-Savon päätoimittaja.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka