Päätoimittajalta Entäpä jos luotaisiin jotain ainutlaatuista

Savonlinnassa pohditaan parhaillaan, mitä tehdä perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen palveluverkolle, kun oppilasmäärät vääjäämättä vähenevät reippaasti vuoteen 2028 mennessä.

Kuntalaisilla on ollut jo nyt palveluverkkosuunnitelman valmisteluvaiheessa mahdollisuus kertoa mielipiteensä. Sivistystoimen virkamiesten ja luottamushenkilöiden tahto kuulla kuntalaisia on hyvä tapa lähestyä asiaa, ja kaikkia saatuja kuntalaispalautteita on syytä pitää arvokkaina.

Kuten arvata saattaa keskustelu meinaa jo alkumetreillä karata koulujen lakkautuslistapohdinnaksi, mitä olisi kuitenkin syytä välttää. Vastakkainasettelu tappaa nopeasti keskustelun, jossa pitäisi etsiä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia.

On syytä ottaa vakavasti kuntalaisten huoli siitä, että Savonlinna näyttää profiloituvan kaupungiksi, joka ei tavoittele uusia lapsiperheitä asukkaikseen. On tärkeää ymmärtää, että kaupungin tarjoamat perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen palvelut sekä toisen asteen opiskelumahdollisuudet ovat myös vahvaa elinkeino- ja elinvoimapolitiikkaa.

Mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen luominen perheille houkuttelee uusia asukkaita ja tuo kaivattuja työntekijöitä yrityksille, tai jopa uusia yrittäjiä seudulle.

Hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa ensi vuoden alussa kuntien rooli muuttuu oleellisesti. Tuolloin kuntien tärkeimmiksi tehtäviksi jäävät sivistyspalvelut sekä elinkeinotoimen palvelut eli palvelut, joilla kunta voi tehdä itsestään mielenkiintoisen ja houkuttelevan.

Mielenkiinto herää, kun kunta tarjoaa jotain sellaista, mitä muilla ei ole. Meillä on ainutlaatuinen ympäristö, mutta voiko sitä täydentää ainutlaatuinen tapa järjestää perusopetusta, tehdä yhteistyötä eri oppilaitosten kesken. Antaako teknologia sellaisia uusia mahdollisuuksia oppimiseen ja koulutuksen järjestämiseen, mitä ei ole aikaisemmin kokeiltu. Onko yhdistettävissä etä- ja lähiopetusta, lasten ja nuorten hyvinvoinnin sekä jaksamisen parantamiseksi. Tai löytyykö ainutlaatuisuutta oppilashuollosta, jolla on riittävät resurssit ja joka kulkee lasten ja nuorten rinnalla silloin, kun siihen on tarve?

Savonlinnan seutu ei ole ainoa, joka potee vähenevää oppilasmäärää, siksi voisi olettaa, että uusien mallien ja metodien luomiselle olisi kysyntää jopa Euroopan laajuisesti.

Varmaa on vain se, että pelkällä keskittämisellä ja vaihtoehdottomuudella ei luoda uutta ja houkuttelevaa.

Kirjoittaja on Itä-Savon päätoimittaja.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka