Lukijalta | Luonnonsuojelun tavoitteet ja toimenpiteet arvioitava uudelleen

Vihreän ympäristöministeriön nimittämä Suomen luontopaneeli on EU:n suojelustrategiaa myötäillen esittämässä maakuntakohtaisesti tiukan suojelun piiriin 10 prosenttia metsistä ja väljemmän suojelun piiriin 30 prosenttia maapinta-alasta.

Suojelun tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen. Nämä tavoitteet sinänsä ovat ihan hyviä, mutta tiukan suojelun toteuttaminen itse asiassa toimii usein juuri päinvastoin.

Tästä surullisena ja yhteiskunnalle erittäin kalliina esimerkkinä on Pihlajaveden luonnonsuojelualue. Natura 2000-aluetta muodostettaessa vannottiin, että alueen käyttöön ei tule mitään erityisiä rajoituksia. Tänään tiedämme minkä verran vihreiden sanaan voi luottaa.

Metsästys on lähes täysin kielletty samoin kalastus. Surkeinta on saarten metsien alennustila.

Vuosikymmenet Savonlinnan kaupunkilaisten ja saariston asukkaiden marjastus-, sienestys- ja virkistysalueena olleet saaret ovat tänä päivänä suurelta osin kulkukelvottomia.

Viimeisten parinkymmenen vuoden myrskytuhot ovat korjaamatta ja levittävät metsätuholaisia ympäröiviin hoidettuihin talousmetsiin. Lisäksi alueen vakituisilta- ja kesäasukkailta on jopa jyrkästi kielletty tuulenkaatojen ottaminen polttopuuksi.

Huoltovarmuudenkin näkökulmasta olisi järkevää sallia jo suojeltujen alueiden puuvarannon harkittu hyödyntäminen metsätuholaisille syöttämisen sijasta.

Pihlajaveden luonnonsuojelualueella monimuotoisuus toteutuu vain metsätuholaisten ja muiden ötököiden osalta. Metsästyksen voimakas rajoittaminen on johtanut haitallisten vieraslajien supikoiran ja villiminkin invaasioon samalla, kun arvokkaat alkuperäislajit metsäkanalinnut, metsäjänis ja sorsalinnut ovat voimakkaasti taantuneet.

Tähän onnettomaan asiantilaan on päästy käyttämällä yli 100 miljoonaa euroa veronmaksajien rahoja saarten ostoon ja saattamalla ne tiukan suojelun piiriin.

Venäjän Ukrainassa aloittaman järjettömän sodan seurauksena puun tuonti itärajan takaa loppui kokonaan. Tilanne tullee jatkumaan vuosia . Teollisuuden puuhuollon turvaamiseksi ja uusiutuvan kotimaisen energiapuun saatavuuden varmistamiseksi uusia suojelualueita ei tule perustaa.

Päinvastoin huoltovarmuudenkin näkökulmasta olisi järkevää sallia jo suojeltujen alueiden puuvarannon harkittu hyödyntäminen metsätuholaisille syöttämisen sijasta.

Ruokahuollon turvaaminen muuttuneessa turvallisuustilanteessa on myös ensiarvoisen tärkeää. Meille Saimaan rantojen äärellä asuville kotitarvekalastus on takavuosina tuonut merkittävän lisän ruokapöytään. Nyt on oikea hetki purkaa täysin ylimitoitettua norpan suojelua ja sallia verkkokalastus osana huoltovarmuutta alunperin vapaaehtoisin sopimuksin rajattuja keskeisiä pesimäalueita lukuun ottamatta.

Norppia on suojeltu ja tutkittu kymmenillä miljoonilla euroilla. Norpat kyllä pärjäävät!

Huomiomme ja voimavaramme tulee kohdentaa eurooppalaista demokratiaa ja itsenäisyyttään puolustavaan Ukrainaan ja maasta tulleisiin pakolaisiin.

Esa Luostarinen

Savonlinna