Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Jaana Rautio-Teijonmaan Päätoimittajalta Nyt ei ole aika pelätä, eikä vihata

Putinin raakalaismaisesta ja raukkamaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan on tänään kulunut kolme viikkoa ja kaksi päivää.

Ensimmäisten päivien järkytyksen ja sekasortoisen tunnelman jälkeen monen maailmankuva on muuttunut pysyvästi. Eurooppa ei ole enää entisenlainen.

Järkyttävien ja sydämeen käyvien uutisten virta Ukrainasta on ollut loputon, ja moni meistä joutuu jo säästämään itseään. Kaikkea ei voi lukea, katsoa tai kuunnella. Omat ajatukset on rauhoitettava, jotta voimia riittää tukea, valaa uskoa ja olla läsnä niille, jotka tarvitsevat rohkaisevia sanoja. Huoli tästä ajasta ja siitä, mitä tulevaisuus voi tuoda mukanaan, on monelle juuri nyt hyvin pelottava.

Turvallisuuden tunnetta kaipaavat etenkin nuoret. Nuorisoalan kattojärjestö Allianssin ja MTV:n kysely kertoo lohduttomasti, että lähes 65 prosenttia nuorista pelkää sodan leviämistä Suomeen. Ja kolme neljästä nuoresta kertoi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan laskeneen mielialaa erittäin paljon tai jonkin verran. Lähes 60 prosenttia vastaajista tuntee pelkoa omasta tai läheisten turvallisuudesta.

Nuorten viesti ravistelee. Koronarajoitusten jälkeen heidän maailmaansa on tullut vielä suurempi mörkö. Uhka, jonka pahuutta on vaikea ymmärtää, siksi nuoria ja lapsia ei saa jättää ajatuksineen nyt yksin.

Ukrainalaisten kohtalo on saanut aikaan uskomattoman paljon myös hyvää. Eurooppa on yhtenäisempi kuin koskaan. Venäjän hyökkäys on yhdistänyt eurooppalaiset puolustamaan koskemattomuutta, oikeudenmukaisuutta ja demokratiaa. Ihmisille on tullut lähes pakottava tarve auttaa tavalla tai toisella sotaa pakenevia ja maataan puolustamaan jääneitä.

Yhteinen tahto tehdä hyvää vahvistaa myös uskoa, että hyvä voittaa lopulta pahan.

Oman kodin avaaminen pakolaisille, avustukset ja lahjoitukset kertovat, että ihmiset todella välittävät. Yhteinen tahto tehdä hyvää vahvistaa myös uskoa, että hyvä voittaa lopulta pahan.

Ukrainalaisten oma, järkkymätön puolustustahto, päättäväisyys ja sinnikkyys puolustaa viimeiseen saakka omaa, vapaata maataan on saanut ihmiset ihailemaan kansaa.

Isien, poikien ja isoisien jäähyväiset sotaa pakeneville lapsilleen, vaimoilleen ja äideilleen kertovat sydäntä särkevällä tavalla kaiken heidän tahdostaan.

Putinin hyökkäys herättää vihaa. Tavallinen venäläinen vihan kohteena on kuitenkin väärä. Omassa kotimaassaan he ovat oman hallintonsa uhreja, pelinappuloita, joita valtaa pitävät käyttävät hyväkseen vahvistaakseen omaa asemaansa. Oikea tunne venäläisiä kohtaan on sääli ja suru siitä, millaisina ihmisinä Putin saa kansansa juuri nyt näyttämään.

Ne venäläiset, joilla on ollut mahdollisuus itse muodostaa mielipiteensä Ukrainan sodasta, ovat sen jyrkästi tuominneet. Suomessa asuvien, perhettään täällä kasvattavien tai eläkepäiviään viettävien venäläisten halveksunta olisi juuri sitä, mitä Putin nyt haluaa. Venäjän vallan pelinappulaksi ei pidä alentua, vaan osoittaa ymmärrystä ja ystävällisyyttä kaikille lähimmäisillemme, venäläiset mukaan lukien.

Kirjoittaja on Itä-Savon päätoimittaja

jaana.rautio-teijonmaa@ita-savo.fi