Suomalaiset ovat eläneet arkea eurooppalaisen sodan varjossa yli kaksi viikkoa. Sota herättää voimakkaita tunteita. Uutiskuvista näemme sodan keskellä elävien ukrainalaisten hätää, pelkoa ja kärsimystä. Se on saanut monet kansalaiset, yritykset ja yhteisöt avustamaan ukrainalaisia. Tämä on vahva viesti välittämisestä.
Samaan aikaan Ukrainassa käytävän sodan kanssa Venäjä järkyttää eurooppalaista turvallisuutta. Suomalaisia luonnollisesti mietityttää asema Venäjän naapurina.
Tunteiden keskellä kannattaa kuitenkin muistaa hyvän arjen tärkeys. Suomalaisessa vakaassa yhteiskunnassa turvalliseen arkeen on kaikki edellytykset.
Voimme täällä Suomessa rakentaa yhä lujempaa toisista huolehtimisen kulttuuria. Voimme auttaa apua tarvitsevia. Sodan aikana on puhuttu paljon ukrainalaisten yhtenäisyydestä. Suomalaisetkin osaavat puhaltaa yhteen hiileen kriisien keskellä. Vaikka korona pitkittyessään jossain vaiheessa tuota yhtenäisyyttä koettelikin, suomalaiset ottivat hienosti yhdessä vastuuta koronan vastaisessa taistelussa.
Halu ymmärtää toista, kuunnella ja kunnioittaa muita mielipiteitä on sodan vastakohta. Suomalaiset päättäjät nyt pohtivat kuumeisesti, mitä Suomen pitää Ukrainan sodan seurauksena tehdä. Päättäjien keskusteluja on leimannut yhteinen motiivi. He etsivät parhaansa mukaan parasta ratkaisua Suomen ja suomalaisten kannalta. Tätä toimintaa on leimannut eheys ja vahva halu tehdä töitä Suomen eteen yhdessä.
Valtiojohdon tehdessä omaa työtään kansalaisten kannattaa edelleen muistaa, että kunnioitamme toisiamme. Ihmisiä ei saa leimata syntyperän tai kansallisuuden perusteella. Tällainen osoittelu on ajattelematonta ja myös ristiriitoja synnyttävää. Niihin ei ole syytä eikä varaa.
Kriiseissä on myös mahdollisuutensa. Mikä on jokaisen oma panos hyvälle ja turvalliselle tulevaisuudelle? Keinoja vaikuttaa on. Hyvällä on taipumus peitota paha niin sodassa kuin rauhassakin.