Esko Muhonen kirjoittaa (Itä-Savo 17.2) että Aspivaara "saarnaa" uskonnon turmiollisuutta ja uskonnottomuuden "autuutta" vertaillessaan yhteiskuntien moraalisääntöjen paremmuutta.
Mitähän mieltä kristinuskoon kielteisesti suhtautuvien yhteiskuntien kansalaiset mahtavat vapaudestaan olla? Sitä emme tiedä.
Minäpä tiedän. Japanilaiset ovat torjuneet kristinuskon hyvin tuloksin. Ja että fundamentalistien on turha aina muistuttaa autoritaarisesti hallittujen maiden suhtautumisesta kristillisiin ja muihin toisinajattelijoihin. Viime vuosisadalla Intiassa vihollisuudet hindujen ja muslimien välillä, tuottivat uuden valtion, Pakistanin islaminuskoisille.
Tietääkö Muhonen, että kristillinen kirkko piti läntistä maailmaa pihdeissään uuden ajan alkuun saakka, estäen edistyksen. Toisin ajattelijoita vaiennettiin, esimerkkinä Galilei. Suomessa vielä 1890-luvun lopulla, halusi arkkipiispa säilyttää Jumalan pilkan kuolemalla rangaistavana.
Muhoselle ei sovi ajatukseni, että "kirjaimellisesti seurattuna uskonto jäykistää moraalisäännöt syntymisajankohtansa maailmankuvan mukaisiksi…”.
Mielestäni, jotta edistys voisi realisoitua, on suhtautumistapojen muututtava. On hyväksyttävä uusia sääntöjä sitä mukaa, kun teknologiakehitys muuttaa elämäntapaamme.
Raamatullinen kuvaus maailman synnystä ja alkutapahtumista on vain yksi lukuisten joukossa.
Liikennesääntöjä tarvittiin vasta autojen tultua, rokotukset on ollut järkevää hyväksyä estämään kulkutauteja ja sukupuolimoraalin väljentyminen ehkäisyvälineiden ansiosta oli luonnollinen ja varmaan useimpien mielestä tervetullut seuraus. Esimerkkejä olisi loputtomiin. Siihen jonoon olisi syytä sovitella niin Raamatun kuin muitakin menneisyyteen kangistuneita ajattelutapoja.
Mielestäni Aspivaara ei näe "metsää puilta". Moraalisäännöt ovat vain "rikka rokassa". Kysymyksessä on paljon suuremmat asiat kuin moraalisäännöt. Ei tarvitse kuin seurata mediaa, niin näkee Raamatun profetioiden toteutuvan silmiensä edessä. Aspivaara ei näe antikristuksen nousemista näin lopunaikana. Toinen puoli uskoo Jumalan luoneen yliluonnollisesti planeettamme tiettyä, määrättyä aikaa ja tarkoitusta varten. Hän on antanut ihmiskunnalle "käyttöohjekirjan", Raamatun, jossa kertoo elämämme tarkoituksen.
Tiedoksi Muhoselle ja muille: Raamatullinen kuvaus maailman synnystä ja alkutapahtumista on vain yksi lukuisten joukossa, eivätkä Raamatussa kuvaillut alkutapahtumatkaan ole lajissaan alkuperäisiä vaan ne ovat sovellutuksia paljon itseään vanhemmilta ja kehittyneemmiltä mesopotamialaisilta kulttuureilta, jotka olivat hiekkaan hautautuneina unohtuneina kauan, kunnes hiekkakumpuja alettiin tutkimaan 1800-luvulla.
Kulttuurien hiipumisen syynä pidetään ilmastonmuutoksia ja viljelymaan suolautumista.
Sumerissa, joka sijaitsi nykyisen Irakin vaiheilla, oli jo 3000-luvulla eaa. kehittymässä moderni yhteiskuntamalli niin lakien kuin tieteidenkin osalta. Sumeri oli todellinen edelläkävijä.
Kristinuskon ansioita kuvailtaessa ja erityisesti sen syntyvaiheista kerrottaessa esitellään kristinusko eettisessä suhteessa yleisesti aivan uuden näkemyksen edustajana sekä vanhoja, ns. pakanauskontoja ratkaisevasti jalompana ja korkeampana uskontona. Tosiasia on kuitenkin, että kristinoppiin sisältyy paljon pakanauskonnoista saatuja vaikutteita ja oppeja.
Esko Aspivaara
Savonlinna