”Niin kuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin kuvastuu ihmisen sydän toisessa ihmisessä.” Sananlaskut 27:19.
Miten ihmisen sydän voi heijastua toisessa ihmisessä, kun emme näe kasvoja. Jo vastasyntyneet ovat kiinnostuneita kasvoista.
Lapsi katsoo meitä aikuisia kuin peilistä, lukee, miten aikuinen suhtautuu häneen, millainen hän on aikuisen silmissä. Me etsimme aina kasvoja – kun näemme rakastavat, hyväksyvät kasvot, tiedämme itsekin olevamme hyväksyttyjä ja rakastettuja.
Lapset lukevat kasvoilta vaihtuvat tunnetilat jo varhain, opettelevat empatian taitoja? Otollisissa olosuhteissa lapset oppivat lukemaan kasvoilta ja kehosta tunteita, toisen ajatuksia, ilmeitä, eleitä, että ovat mestareita sitten isoina. Miten pienet vauvat ja lapset nyt oppivat ihmisenä olemisen aakkoset, oman persoonansa löytämisen ja kehittymisen alkuidut, kun pahimmillaan hoitaja on koko työpäivän maskin takana? Tämä ei ole hoitajien vika!
Mutta, miten vauvat ja lapset näkevät maskin taakse? Vanhus yksinäisyydessään kaipaa nähdä kasvot, työkaverit katseellaan lukevat toistensa mielipiteitä ja nuorille kasvot kertovat kaiken. Millaisen vaurion tämä maskiaika muodostaa kehittyvän ihmisen mielelle, tunne- ja ihmisenlukutaidoille, sosiaalisille ja vuorovaikutustaidoille ja erityisesti itsensä tunnistamiselle ja oppimiselle.
Lapsen terveelle kehitykselle on elintärkeää nähdä, että lapsi on aikuiselle ilo, aikuinen ilahtuu ja rakastaa lasta. Oletko kokenut sen onnen hetken, kun vauva löytää rakastavan ihmisen katseen – kirkastuu, ilahtuu, tajuaa itsensä! Jumala katsoo meitä kasvoista kasvoihin.
Marja Riitta Linnaranta
FM, psykologi, psykoterapeutti
BA in Christian Education
Rantasalmi