Lukijalta | Uskonto jäykistää moraalisäännöt

”Lopunajalliset ennusteet kertovat, että johtajaksi nousee Antikristus. Hänen aikanaan kristilliset hyveet: kuten totuus, oikeudenmukaisuus ja lähimmäisenrakkaus tullaan tallaamaan jalkoihin. Antikristus sanelee pelin.”, esittää Kaija Honkala (Ilkka-Pohjalainen 25.1.), ja joukko allekirjoittajia puolestaan kirjoittavat ”Rakkaus evankeliumin totuuteen oltava perustana” (I-P 22.1.), ajatuksia, jotka ovat yksisilmäisyyttä.

Seuraavassa poimintoja jälkimäisestä: ”Ne, jotka pitävät Jumalan sanaa ylimpänä auktoriteettinaan, eivät halua syrjäyttää tai muuksi muuttaa seurakunnalle kautta aikain kuuluneita Raamattuun perustuvia arvoja.

Eikä liioin Jumalan sanaa tulisi muuttaa tai tulkita sen mukaan, mitä kulloinkin yhteiskunnallinen keskustelu sisältää. Jumalan sanaa rakkaudellisempaa elämänohjetta ei löydy, eikä sitä tulisi kyseenalaistaa. Evankeliumin ilosanoman ymmärtäminen johtaa aina Jumalan sanan viitoittaman tien kunnioittamiseen ja totena pitämiseen.”

Mielestäni raamatulliskristillinen todistelu ei puolestaan kunnioita vapaamielisempiä hyvin perusteltuja kantoja, vaan tyrkyttää omia totuuksiaan oikeampina.

Paremman maailman aikaansaantia on usein haitannut teorian ja toteutuksen yhteen sovittamisen vaikeus alati muuttuvassa maailmassa. Perinteisiin nojaava asenne on usein ollut hyvän kehitystä jarruttava ja uudemman tiedon valossa huonosti perusteltu näkemys.

Tutkittaessa ihmisten moraalikäsityksiä on käynyt ilmeiseksi, että ne ovat hyvin samankaltaisia riippumatta henkilön uskonnosta tai uskonnottomuudesta. Valtioissa, joissa uskonnottomuus on lisääntynyt, ei ole havaittu rikollisuuden tai muiden sosiaalisten ongelmien lisääntyneen, pikemminkin päinvastoin.

Todellinen moraali ei voi pohjautua gurujen ja muiden auktoriteettien antamiin käskyihin ja uhkauksiin.

Kirjaimellisesti seurattuna uskonto jäykistää moraalisäännöt syntymisajankohtansa maailmankuvan mukaisiksi, jolloin ne väkisinkin laahaavat jäljessä yhteiskunnan ja ihmisyyden kehittyessä. Useimmat kristityt noudattavat Raamatun käskyjä valikoivasti, mikä osoittaa, että heilläkin on uskonnon ulkopuolelta tulevia moraalista vaikutteita.

Todellinen moraali ei voi pohjautua gurujen ja muiden auktoriteettien antamiin käskyihin ja uhkauksiin. Auktoriteeteille passiivisesti alistuvan ihmisen oma moraali ei pääse kehittymään, ja hän jää alttiiksi vahingollisille käskyille ja hyväksikäytölle.

Moraaliset periaatteet, kuten ”älä tee muille, mitä et tahtoisi tehtävän itsellesi”, eivät ole ainoastaan Jeesusta, vaan mahdollisesti jopa ihmislajia vanhempia, kuten muiden kädellisten lajien tutkimus antaa aihetta olettaa.

Uskonnoton moraali sallii kyseenalaistamisen ja vapaan keskustelun, se kuuntelee hyvin perusteltuja ja asialliseen tutkimukseen perustuvia mielipiteitä. Se on viime aikoina esimerkiksi ottanut ihmisoikeudet nopeammin huomioon kuin pyhiin auktoriteetteihin perustuvat maailmankatsomukset.

Uskonnoista riippumattomalla moraalisella ajattelulla voi olla paljon annettavaa hahmoteltaessa globaalia etiikkaa.

Esko Aspivaara

Savonlinna