Lukijalta: Maatalous on ratkaisu, ei ongelma

Kiitos Heli Järviselle vastauksesta. Edelleen tosin epäselväksi jäi, millä tavoin maatalouden tarvitsema turve korvataan. Tarve realisoituu hyvin nopeasti ja Järvisen luettelemat vaihtoehdot ovat vielä pitkään täysin teoreettisia eikä osa niistä toteudu koskaan. Toivottavasti valtio osoittaa tutkimukseen lisäresursseja.

Maatalouden hiilenkierrossa ja ilmastovaikutuksissa voidaan tarkastella kahta asiaa. Ensinnäkin, kuinka paljon hiiltä sidotaan ja kuinka paljon sitä vapautuu ja toiseksi märehtijöiden tuottamaa metaania.

Käytännössä hiilensidonnan lisääminen on sitä, että lisätään pelloilla niin maanpäällistä kuin maanalaista massaa: parempia satoja ja lisää juuristoa. Tästä seuraa enemmän hiilidioksidia maahan ja enemmän ruokaa pienemmältä alalta.

On hyvä muistaa, että maa- ja metsätalous ovat ainoat luonnonmukaisesti hiiltä sitovat toimialat. Ne myös toimivat luonnon ehdoilla ja sen asettamissa puitteissa. Kuivana kesänä eloperäiset maat ovat myös viljelyvarmempia kuin kivennäismaat. Tätä ei pystytä politiikkatoimilla kompensoimaan.

Ruokaketjun ympärillä puhutaan ns. reilusta siirtymästä ilmastokysymyksiin liittyen. Maatilatasolla reilu siirtymä tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että maataloudelle muodostuvat kustannukset ruoan tuottamisesta ja ilmastotyöstä siirtyvät täysimääräisinä tuottajahintoihin.

Suomessa on yhtä aikaa loistavasti toimiva ja täysin rikki oleva elintarvikeketju. Ruoka siirtyy tehokkaasti ketjussa, mutta raha ei – suomalainen elintarviketeollisuus perustuu halvalla ostetuista maailman parhaista raaka-aineista halvalla kaupalle myytäviin elintarvikkeisiin.

Ne päästöt ovat sitten jossain Suomen rajojen ulkopuolella, mikä ei tunnu varsinkaan puoluepoliitikoille olevan mikään ongelma.

Jos tähän päälle ladataan pelkkiä lisäkustannuksia ilmastoperustein, tulevat suomalaisen maatalouden ilmastopäästöt putoamaan todella nopeasti – jos ei ole maataloutta ei ole sen päästöjäkään.

Ne päästöt ovat sitten jossain Suomen rajojen ulkopuolella, mikä ei tunnu varsinkaan puoluepoliitikoille olevan mikään ongelma.

Kotieläintuotanto on tärkeä osa kiertotaloutta. Lanta ja nurmibiomassa tarjoavat vaihtoehtoja fossiilisten panosten käytölle bioenergian ja kierrätyslannoitteiden muodossa.

Märehtijöiden pötsimikrobit tuottavat metaania, jonka eläin poistaa röyhtäilemällä. Metaanin hiili on peräisin biomassaan sitoutuneesta hiilestä eli se ei vapauta uutta fossiilista hiiltä ilmakehään.

Märehtijän pötsissä elävät mikrobit mahdollistavat ihmiselle, sioille ja siipikarjalle syötäväksi kelpaamattoman nurmen ja kuitupitoisten sivutuotteiden muuntamisen lihaksi ja maidoksi.

Mitä tulee Helsingin kaupungin tekemään päätökseen, täytyy toivoa, ettei yksikään kunta eikä kaupunki ota siitä esimerkkiä. Helsingin tekemä päätös kieltäytyä käyttämästä maitoa ja lihaa tarkoittaa käytännössä sitä, että mitkään maatalouden tekemät ilmastoteot eivät riitä tai kelpaa.

Helsingin kaupunki sekä kategorisesti että ilmeisen ideologisesti on vain sitä mieltä, että kotieläintuotanto on paha asia. Jos näillä perusteilla tehdään Suomen pääkaupungissa päätöksiä tässä asiassa, voi vain kauhulla ajatella, millä perusteilla siellä tehdään päätöksiä isommista asioista.

Vesa Kallio

Toiminnanjohtaja

MTK-Etelä-Savo

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka