Lukijalta: Kiitos heille, joille se kuuluu

Risto Sulkava ja Heikki Härkönen kiittelevät Lukijalta-palstan kirjoituksessaan 20.10. Savonlinnan seurakuntaa ”hyvästä ja ennakkoluulottomasta” päätöksestä suojella 32,5 hehtaarin metsäalue 3 300 hehtaarin metsistään.

Kirjoituksessa ei mainita, että kyseessä on Huosion ikimetsän suojelu Kerimäellä, mutta sitä kirjoittajat tarkoittanevat. Muita vastaavia suojelupäätöksiä seurakunta ei ole ainakaan ihan äsken tehnyt.

Ettei totuus unohtuisi: kiitokset ovat paikallaan, mutta tässä tapauksessa ne menevät väärään osoitteeseen.

Kiitokset Huosion suojelupäätöksestä kuuluvat niille aktiivisille seurakuntalaisille, jotka nostivat seurakunnan kaikessa hiljaisuudessa jo päättämän puukaupan yleiseen tietoisuuteen ja keskusteluun.

Ilman Kimmo Kiannon ja Yrjö Eevan ”hyvää ja ennakkoluulotonta toimintaa” Huosio olisi hakattu, Pyhät polut -niminen vaellusreitti tuhottu ja leirikirkon sekä partiomajan ympäristö raiskattu.

Erityisesti Härkösen toiminta Huosion tapauksessa kummeksuttaa. Kirkkoneuvoston asettaman seurakunnan metsätyöryhmän jäsenenä hän oli itse hyväksymässä ryhmän lausunnon Huosion hakkuusta, mutta koki herätyksen ja teki parannuksen asiasta nousseen julkisen keskustelun jälkeen.

Luonnonsuojelupiirin toiminnanjohtajalta olisi voinut odottaa herkempiä tuntosarvia aistia Huosion ikimetsän arvo siellä metsätyöryhmän mukana vieraillessaan.

Seurakunnan julkisen paineen edessä tekemän suojelupäätöksen jälkikäteinen kiittely vaikuttaa lievästi sanottuna farisealaisuudelta.

Launo Päivätie

Toimittaja, avohakkuuttoman hehtaarin metsäpalstan omistaja

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka